Tässä kolmannessa tekemässäni
versiossa ankanrinta sai alustavan suolakäsittelyn jälkeen ottaa ilmakylpyjä
reilun viikon ajan. Edelliset, hiukan eri resepteillä valmistetut ankat
löytyvät päivityksistä Ankkapekoni ja spagetti carbonara sekä Ankkapekoni vol.2.
Valmis ilmastoitu ankka viipaloitiin
ja siitä valmistettiin salaatti.
Suolattu ja ilmastoitu ankka
2
ankanrintaa
4 laakerinlehteä
1
rkl katajanmarjoja
1
rkl mustapippureita
n.
600 g karkeaa merisuolaa
Hienonna
maustemyllyllä tai morttelissa katajanmarjat, laakerinlehdet ja pippurit
yhdessä ruokalusikallisen karkeaa suolaa kanssa. Pistele ankan nahkaan reikiä
terävällä haarukalla tai kalankäsittelypiikillä, ei kuitenkaan lihaan saakka.
Hiero fileet mausteseoksella. Laita karkeaa merisuolaa keraamisen tai
lasiastian pohjalle ja laita ankanrinnat sille nahkapuoli alaspäin niin, että
ne ovat hieman irti toisistaan ja astian reunoista. Näin suolaa tulee joka
puolelle ankkaa. Peitä sitten fileet lopulla suolalla. Mitä jämptimpi astia
sitä vähemmän suolaa kuluu. Peitä astia tuorekelmulla ja laita se jääkaappiin 1
½ vuorokaudeksi.
Ota
ankat suolasta, pyyhi ja huuhtele kevyesti kylmällä vedellä. Taputtele kuiviksi
ja kääri ne musliiniliinaan (harsokankaaseen) ja sido keittiönarulla. Ripusta
esimerkiksi jää/viileäkaappiin, jonka ilmassa on jonkin verran kosteutta ja
lämpötila +- 10°C. Anna niiden riippua rauhassa vähintään viikon ajan, jolloin
niistä pitäisi tulla tiukkoja mutta ei kivikovia. Mitä kauemmin ne riippuvat, sitä
enemmän maitohappobakteerikäyminen antaa makua niille mutta samalla ne
kovettuvat lisää. Jos tilassa on tasainen riittävä kosteus, niin niihin tulee
lisää makua ilman, että ne kuivuvat liikaa.
Otin
omat ankkani riippumasta 10 päivän kuluttua. Sinä aikana painosta oli hävinnyt
10% eli kosteutta on ollut ilmassa sopivasti ja ankkaa olisi voinut ilmakuivata
pidempäänkin. Pidemmän kuivumisen aikana ilmakuivattu maku vaan lisääntyy,
mutta samalla ankasta tulee kovempi ja kuivempi. Se ei sinänsä haittaa, sillä
jopa kivikovaakin ankkaa voi raastaa antamaan makua eri ruoille ja
kastikkeille. Poista kääre ja säilytä rintoja tiukasti käärittyinä jääkaapissa.
Tällöin kuivuminen loppuu ja ankat säilyvät hyvin.
Mielenkiintoista
oli huomata, että kaikki kolme valmistustapaa tuottivat selvästi eri makuisen
lopputuotteen. Tämä ensimmäinen kerta ei takuulla tule jäämään viimeiseksi –
niin hyvän makuisia kaikki versiot olivat.
Ankkasalaatti
(4
annosta)
1 ankanrinta, ”suolattu
ja ilmastoitu”
muutama
kourallinen rucolaa ja babypinaattia
2 tuoretta persikkaa
1 Granny Smith omena
iso
kourallinen saksanpähkinöitä
parmesaanista
vuoltuja lastuja
kastike
10 katajanmarjaa
0,5
tl karkeaa
merisuolaa
1
rkl omenaviinietikkaa
2
rkl rypsiöljyä
0,5
tl juoksevaa hunajaa
Viipaloi
ankanrinta ja leikkaa pois rasva. Huuhtele rucolat ja pinaatinlehdet. Halkaise
persikat, poista kivet ja viipaloi hedelmät ohuiksi siivuiksi. Kuori omena,
poista siemenkota ja leikkaa omena pieniksi kuutioiksi. Laita mortteliin
katajanmarjat sekä karkea merisuola ja rouhi ne hienoksi. Yhdistä kastikkeen
ainekset ja sekoita hyvin. Tee annokset suoraan lautasille ja viimeistele
katajanmarjakastikkeella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti