Kun Suomessa vähitellen aletaan herätä siihen, että on olemassa muitakin ruokakaloja kuin kalapuikot, pakasteseiti, tarjouslohi, nahaton virolainen kuhafilee ja jokunen satunnainen silakka, niin oikeiden kalakauppiaiden kylmäaltaissa on näkynyt jopa kiiskifileitä. Kiiski on todella herkullinen, joskin kovin pienenä kalana suhteellisen työläs perata. Mutta jos sellaisia sattuu kalakauppiaalta löytämään valmiiksi fileoituna, kannattaa ostaa ennen kuin joku herkkusuu ehtii viemään ne kaikki. Aiemmin olemme paistaneet kiiskifileitä ruisjauhotettuina kuten silakkaa, mutta tällä kertaa kokeilimme tehdä niistä pieniä kalakukkoja, kiiskikukkosia. Aika herkullista!
Kiiskikukkoset
taikina
4
dl ruisjauhoa
2
dl vehnäjauhoa
¾
tl suolaa
150
g voita
4-5
rkl kylmää vettä
2
kovaksi keitettyä kananmunaa
50
g voita
2
rkl hienonnettua tilliä
1
rkl hienonnettua ruohosipulia
ripaus
suolaa
noin
500 g kiiskifileitä (24 fileetä)
hienoa
merisuolaa ja valkopippuria
1
paketti Snellmannin kunnon pekonia
uuniin mennessä ja uunin jälkeen vielä voitelu voisulalla
uuniin mennessä ja uunin jälkeen vielä voitelu voisulalla
Sekoita
keskenään jauhot sekä suola. Lisää jääkaappikylmä voi pieninä kuutioina ja nypi
jauhojen kanssa muruseokseksi. Lisää kylmä vesi lusikallinen kerrallaan ja
sekoita aineksista tasainen ja koossa pysyvä taikina. Kääri taikina
tuorekelmuun ja anna tekeytyä viileässä tunnin verran ennen käyttöä.
Murskaa
kananmunat haarukalla ja sekoita pehmeän voin kanssa. Lisää mausteet, sekoita
ja laita viileään odottamaan piirakantekoa.
Leikkaa
pekonipaketin sisältö puoliksi kahteen eri kasaan ja puolikkaat edelleen
muutaman sentin suikaleiksi. Toinen puoli pekonista menee piirakan pohjalle,
toinen puoli kalojen päälle.
Levitä
kiiskifileet vierekkäin nahkapuolia alaspäin ja mausta fileet suolalla sekä
valkopippurilla.
Kauli hiukan lämmennyt
taikina pieni pala kerrallaan muutaman millin ohueksi levyksi ja ota siitä
muffinivuokaan sopivia ympyränmuotoisia kappaleita. Painele taikina vuoan
koloihin. Kun kaikki 12 koloa on vuorattu, taikinaa pitäisi olla jäljellä vielä
hiukan vajaa puolet kansia varten.
Jaa
puolet pekonisuikaleista tasan vuokaan taikinan päälle. Lusikoi sitten pekonin
päälle munavoita. Painele vuokaan sitten jokaiseen koloon pari kiiskifileetä
pienempinä paloina ja näiden päälle loput pekonisuikaleista.
Kauli
loput taikinasta muutaman millin ohueksi levyksi ja ota siitä sopivalla
muotilla (juomalasi tms) hiukan muffinvuoan koloa suurempia paloja kansiksi.
Liimaa ja nipistele taikinakansi kiinni veden avulla. Lopuksi voitele pinta voisulalla ja viillä kannen
pintaan muutamia höyryreikiä.
Kypsennä
kiiskikukkoset uunissa 200 asteessa noin 20-30 minuuttia kunnes
ruistaikinakuori on saanut sopivasti väriä ja kalat sekä pekonit kukkosen sisällä
ovat varmasti kypsyneet.
Voitele kypsät kukkoset vielä kerran voisulalla ja tarjoile
hiukan lämpiminä raikkaan salaatin kanssa.
VastaaPoistaHuomion arvoinen kalaruoka, sattuisi vain saamaan jostain jotain pikkukaloja.
Kaupan "kalatiski" pussilohipalju ei tarjoa yleensä mitään muuta kuin lohta, syksyllä muutaman kerran silakkaa, nekin kun saisi kokonaisina silakoina, olisivat parempia.
Seitä- ja kalapuikkoja vältän ostamasta, joskus talviaikaan saatan käyttää kalakeittoon lohen lisänä. Mutta missä ovat ne kaikki kotimaiset järvikalat ruokakaupoista, sieltä niitä pitäisi saada.
Samaa mieltä. Olisi hienoa saada kotimaista järvikalaa ruokakaupasta. Pussilohipalju on kyllä erittäin osuva termi :-D
VastaaPoistaTätä reseptiä täytyy kokeilla, jahka sopivia pikkukaloja löytyy.
Tähän voisi hiukan muokaten lainata Kaarlo Kramsun Ilkka-runon seitsemättä säkeistöä:
VastaaPoista”Ei pikkukalaa Suomes’ saa, ken itse sit’ ei hanki.”
Onkivavan ja heittouistimen lisäksi me luotamme Helsingissä Tukkutorin kalaan ja Turun kauppahallissa Herkkunuottaan.
Näihin kukkosiin voisi varmaan käyttää myös kotimaista muikkua tai ahvenfileetä.
Kotimaisen kalan arvostus voisi olla paljon parempi ja hinnan halvempi. Surullista että kalastuselinkeino on Suomen rannikkoseuduilla valitettavasti vaan koko ajan vähenemään päin – kiitos mm harmaahylkeiden, jotka osaavat laittaa päreiksi pyydyksen kuin pyydyksen, mutta joka bandiittilauma on luonnonsuojelijoiden erityisessä suojeluksessa. Tulee siinä kalalle hintaa kun kalastaja jatkuvasti joutuu uusimaan pyydyksiä. Sitten siihen vielä kassilohen lisäksi kilpailevat tuotteet maapallon toiselta puolelta hintaan muutaman euron kilo, niin ei siinä paljoa suomalaisella kalalla ole mahdollisuuksia. Mutta jos marketin pakastealtaasta löytää suomalaista kalaa, se on todennäköisesti huomattavasti tuoreempaa kuin keskusliikkeen kautta kierrätetty filee, jolle on laskettu jopa kahden viikon myyntiaika…