Turkulaiset
ravintolat yhdistivät osaamisensa viime torstaina ja järjestivät unohtumattoman
hyväntekeväisyyspäivällisen ravintola Maunon tiloissa. Raaka-aineet ja juomat
oli saatu sponsoreilta, kaikki tekivät töitä palkatta ja illan tuotto meni
lyhentämättömänä Turun uuden lastensairaalan tilille. Illallistapahtuma oli
lajissaan toinen ja tulevina vuosina on luvassa varmaan vielä muutama yhtä upea
hyväntekeväisyysilta, sillä lastensairaalan odotetaan valmistuvan vuonna 2021.
Ravintola Maunon, Mamin, Ludun, Smörin, Tårgetin ja Kaskiksen lisäksi mukana
oli Turun kauppahallin kalakauppias Herkkunuotta. Illallinen oli sellainen
kokonaisuus, joka jätti kaikin puolin hyvän maun. Onhan paljon mukavampaa saada
nauttia hyvästä ruoasta kuin vain lahjoittaa rahaa pelkästä hyvästä mielestä.
Ilta
alkoi Taittingerin samppanjalla, joka toimi ruokajuomana myös ensimmäisen
ruokalajin kanssa. Herkkunuotta oli valmistanut annoksen yhdestä
aliarvostetuimmista kaloistamme, hauesta. Suussasulavan, pankokuorrutetun ja
friteeratun haukipyörykän lisäksi lautasella oli tillipyreetä sekä kylmäsavustettua
hauenmätiä. Myös haukipyörykän sisältä löytyi pikkunokare hauenmätiä.
Seuraavan
ruokalajin tekijä oli ravintola Kaskis, joka tarjosi ehkä tunnetuimman
annoksensa eli kalaympyrän. Kastikepeiliä ympäröi siika graavattuna ja
murekkeena sekä erilaiset omenasta ja kurkusta valmistetut elementit. Kaskiksen
sommelier oli valinnut viiniksi puolikuivan, saksalaisen Pauly-Bergweilerin Rieslingin
vuosikertaa 2015.
Ravintola
Mami oli valmistanut mielenkiintoisen kasvisannoksen punajuuresta,
siitakesienistä ja gluteenittomasta siemennäkkäristä. Jokaisella
haarukallisella raaka-aineista nousi esiin erilaisia tekstuureja. Annoksen kyytipoikana
oli saksalainen Weingut Weegmüller Cuvée Fleur 2014.
Ensimmäistä
pääruoka-annosta hallitsi miellyttävän hento savuisuus. Tårgetin lautasella oli
nieriää, kyssäkaalia eri muodoissa, savurapukastiketta sekä miedosti
savustettua kirjolohenmätiä. Ranskalainen Gustave Lorentz Pinot Gris 2013
täydensi annoksen.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana myös pöytäkoristeet olivat syötäviä. Pienet kukkakimput oli
sidottu erilaisista yrteistä ja syötävistä kukista.
Lihaisa
pääruoka-annos oli ravintola Smöristä ja siinä oli ylikypsää karitsan niskaa,
selleriä pyreenä, pikkelöitynä viipaleina ja kokonaisena kypsennettynä sekä
puolikuivattua punaherukkaa. Karitsan kanssa Smörin sommelier oli valinnut ruokajuomaksi eteläafrikkalaisen
Spier Signature Pinotagen.
Ravintola
Mauno tarjoili ”Waldorfin”, esikuvansa Waldorfin salaatin hengessä valmistetun
pienen jälkiruoka-annoksen, jossa juurisellerisorbetti täydentyi omenakeitolla,
hapankermanokareella sekä paahdetulla saksanpähkinämurulla. Tämä oli
eräänlainen suunraikastaja, silta pääruoasta varsinaiseen jälkiruokaan.
Ludun
jälkiruoka leikitteli suklaalla, tyrnillä sekä mantelilla eri muodoissaan.
Jälkiruoan täydensi makea punainen jälkiruokaviini, italialainen Malvasia di
Castelnuovo Don Bosco.
Ensi vuoden illallista odotellessa...
Ensi vuoden illallista odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti