Nyt kun
olen lukenut muiden blogien tunnustuksia omista keittiöpaheistaan, alkaa vaikuttaa
siltä että meillä ei mitään muuta blogatakaan kuin keittiöpaheita. Ei mitään kiiltokuvajulkisivua, vaan meidän ruokamme
on juuri sitä mitä blogipäivityksissä kerrotaan: hiilihydraatteja, lihaa, rasvaa,
suolaa, sokeria, laktoosia, gluteenia, jouleja ja kaloreita. Sitä mitä blogin
nimikin kertoo: epätrendikästä ruokaa. Mutta voitte uskoa, että niissä on
makua! Hulluina ruokaharrastajina voimme viettää lähes koko viikonlopun
keittiössä kokeilemassa uusia reseptejä. Perinteistä läskisoosia hauduttelemme
vähintään pari tuntia, jotta kastikkeeseen ehtii kehittyä oikea läskisoosin maku. Kotimaiset
kalat valmistamme yleensä mahdollisimman vähillä mausteilla, jotta kalan oma
hieno maku pääsee oikeuksiinsa. Blogistamme löytyy lukuisia tapoja valmistaa
perunaa, sitä todella ikävän vanhanaikaista juuresta. Avokadopastaa emme ole
vieläkään maistaneet, emme ostaneet kaukaa tuotuja superfoodeja tai eksoottisia lisäaineita tekemään vedestä jotain ruoan näköistä, emmekä valmistaneet raakaruokaa termin nykyisessä
merkityksessä. Listaa voisi jatkaa, mutta se on silti yhtä keittiöpahetta.
Teemme, syömme ja bloggaamme juuri sitä mitä huvittaa, laidasta laitaan. Tästä syystä olikin vaikea keksiä jotain ”yhtä hirvittävää paljastusta, ruokasalaisuutta joka ravisuttaisi koko blogimaailmaa”.
Teemme, syömme ja bloggaamme juuri sitä mitä huvittaa, laidasta laitaan. Tästä syystä olikin vaikea keksiä jotain ”yhtä hirvittävää paljastusta, ruokasalaisuutta joka ravisuttaisi koko blogimaailmaa”.
Paitsi
että tässä se on, piilossa sitrushedelmäviipaleiden alla:
mikrossa
keitetty kaurapuuro.
Aivan,
mikrouunissa, hui kauhistus, siinä monien ihan syyttä suotta karttamassa ja joidenkin
suorastaan pelkäämässä kapistuksessa. Mikropuuro Elovenasta, kevytmaidosta ja ripauksesta ihan tavallista jodisuolaa (ei edes 96 erilaista epäpuhtautta sisältävää himalajanpinkkisuolaa)
kypsyy helposti yhdelle (4 minuuttia täydellä teholla ja 3 minuuttia 180W
teholla), se ei pala pohjaan eikä siitä synny tarpeetonta tiskiä. Puuron päällä voi olla jotain hilloa, marjoja tai hedelmiä, kuten kuvassa, mutta yleensä meillä mikropuuron päällä on voisilmä (kovaa eläinrasvaa, voi hirvitys!) ja hiukan sokeria (sitä ihan tavallista taloussokeria, huh!). Siinäpä pahetta kerrakseen.
No onhan tuo mikron käyttö ainakin aivan tuomittavaa... :D
VastaaPoistaJoopa... mikroruokaa, voi kauhistus... Vastaisuudessa pitää varmaan kulkea kaulus ylhäällä ettei kukaan vaan tunnista - ai niin, mutta eihän meitä kukaan tunnista muutenkaan ;)
VastaaPoistaIhanan paheellista menoa teidän keittiössä :-)))
VastaaPoistaMitä paheellisempi, sitä maukkaampi ;)
VastaaPoista