Miltä heinäsirkka maistuu ja miksi?

Turun ruokamessuihin ja Food & Fun tapahtumaan liittyen Turun yliopisto ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta olivat järjestäneet puolentoista tunnin ”iltakoulun” panimoravintola Koulun hämyiseen historianluokkaan. Iltakoulun aiheena oli hyönteiset tulevaisuuden ruokana ja mikä vaikuttaa ruoan makuun.

Kaikille avoimen tilaisuuden keskustelua johti Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen ja muina keskustelijoina olivat akatemiatutkija Mari Sandell Turun yliopistosta, kehitysjohtaja Olli Hietanen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta sekä hyönteisruoan asiantuntija Jaakko Korpela Turun Yliopistosta.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnankin asiantuntijana toimiva Olli Hietanen maalaili suorastaan hengästyttävän hurjia visioita maatalouden kehityksestä tulevaisuuden teknologiakeksintöjen avulla perinteisten viljelykasvien viljelystä ihmisen varaosien kasvattamiseen ja ruoan printtaamiseen suoraan lautaselle jo mahdollisesti muutaman lähivuosikymmenen aikana. Ehkä näin "maatalous"(?) tulisi kannattavaksi ilman tukiaisia?

Akatemiatutkija Mari Sandell puhui syömiskäyttäytymisen trendeistä ja siitä, millä perusteilla (terveellisyys, hinta, maku) ruoka voidaan valita. Hän valotti myös ruoan maistamisen eri näkökohtia. Ruoka paitsi maistetaan reseptoritasolla, siihen liittyy myös haju-, näkö-, ääni- ja tuntoaistimus. Lisäksi kuvaan tulee mukaan myös elämän aiemmat kokemukset ja ruokamuistot. Monet meistä ovat ns neofobisia ja pitäytyvät ”tutussa ja turvallisessa” ruoassa. Ja tämä ei todellakaan koske pelkästään suomalaisia, vaan ihan kaikkia ihmisiä. 

Jaakko Korpela pohti hyönteisruokaan liittyvää lainsäädäntöä ja EU:n uuselintarvikelakia. Tulevaisuuden ruokavalioon saattaa kuulua eläin-, kasvi- ja sieniproteiinin lisäksi jonain päivänä myös hyönteisproteiini. Tutkimusta toki tarvitaan vielä runsaasti, sillä tiede ei vielä tunne, miten hyvin ihmisen elimistö kykenee hyödyntämään hyönteisten sisältämää kitiiniä. Saammeko vaivoiksemme nykyisten laktoosi- ja gluteiiniongelmien lisäksi vielä kitiini-intoleranssin? Toisena kysymyksenä voitaisiin varmaan esittää, olisiko ruokatuotannon lisäämisen sijasta tai edes lisäksi myös nykyiselle väestöräjähdykselle tehtävissä jotain? 

historianluokan hämärässä keksilautanen näytti tältä

Korpela testasi osallistujien neofobiaa käytännössä. Hän oli leiponut iltakoulun osallistujille keksejä heinäsirkkajauheesta, heinäsirkoista ja jauhomadoista. Niitä oli ihan mielenkiintoista makustella. Kaikkiin kekseihin oli kuitenkin lisätty lukuisia makuaineita, jotka valitettavasti peittivät hyönteisraaka-aineen maun ja suutuntuman. Reseptiikkaa kannattaa vielä kehitellä, sillä heinäsirkkajauheesta leivotut keksit jotka sisälsivät mm kurpitsansiemeniä, olivat lähinnä suolaisia ja muutoin makua voisi kuvailla suorastaan pahviseksi. Toisissa suklaakekseissä oli kokonaisia heinäsirkkoja ja toisissa kokonaisia jauhomatoja. Tilan valaistus oli sen verran hämärä, että hyönteisiä ei välttämättä kauhean hyvin erottanut keksien pinnalta ja näin käytännössä sokkomaistamisella keksit maistuivat – suklaalta ja minttusuklaalta, ei muulta. Kirkkaammalla valaistuksella yleisössä olisi saattanut esiintyä neofobiaa enemmän kuin nyt, vaikka pelko onkin korvien välissä ja tieto kokonaisista ötököistä riittää.

Nämä kaksi erittäin mielenkiintoista aihetta olisi ehkä kannattanut eriyttää omiksi ”iltakouluikseen”, sillä nyt kumpikin asia, vilkkaasta keskustelusta ja yleisönkin aktiivisesta osallistumisesta huolimatta, jäi vähän pintaraapaisun asteelle. Tai ehkä vain minä olisin kaivannut hiukan syvemmälle luotaavaa keskustelua, mutta sellainen ei olisi mahtunut käytettyyn 1,5 tuntiin. Ehkä yleisöllä on mahdollisuus osallistua näin kiinnostaviin aiheisiin liittyvään luento-/keskustelusarjaan joskus myöhemmin?