Hiljaista pitelee. Samaan viikonloppuun sattuneet ravintolapäivä, ystävänpäivä, laskiainen ja hiihtoloman alku varmaan verottivat osallistujien määrää niin ravintoloiden kuin asiakkaidenkin osalta. Voi olla, että laatu korvasi määrän? Onneksi päivästä kuitenkin (ainakin Helsingissä) tuli kaunis ja aurinkoinen.
Katselin sopivia pysähdyspaikkoja ja tällä kertaa matka suuntautui Karhupuistoon, joka on loistava esimerkki siitä miten lähiseudun asukkaat ovat vallanneet takaisin itselleen pultsareiden ja muun epämääräisen porukan kansoittaman puiston. Parikymmentä vuotta sitten tavalliset kansalaiset kiersivät Karhupuiston kaukaa, mutta paikallisten aktiivisuuden ansiosta siitä on nyt tullut varsinainen kesäkeidas ja kalliolaisten ”olohuone”. Mikä olisikaan sopivampaa kuin pystyttää sinne ravintolapäivän ruokakoju? Erityisesti etnoruoka esiintyi Karhupuistossa edukseen, joskaan kaikkia ruokakojuja ei jostain syystä löytynyt ravintolapäivän nettisivuilta. Erityinen kiitos pitää antaa siitä, miten annosten hinnat oli pidetty suhteellisen maltillisina varsinkin, kun nämä ravintoloitsijat eivät joudu maksamaan mitään yritystoiminnalle kuuluvia pakollisia kuluja.
Viime viikkojen säät olivat sulattaneet ja jäädyttäneet ja taas sulattaneet ja jäädyttäneet Helsingin vähät lumet jäiseksi perunapelloksi, niin myös Karhupuiston, mutta hiljaa köpöttelemällä pääsi eteenpäin ja pysyi jotenkuten pystyssä kojulta toiselle. Pahoittelen kuvien vähäistä määrää ja laatua. Ainoa kamera oli kännykässä ja siitäkin akku lähes tyhjä.
Tiibettiläistä ruokaa edustivat momo, höyrytetty juusto-kasvis-lihamyky, sekä tenthuk –keitto, jossa on nuudeleita, lammasta ja kasviksia. Jono tälle kojulle tuntui pitenevän koko ajan.
Amandas kitchen tarjoili thaimaalaista ruokaa.
Viet & Hong oli laatinut sellaisen menun, että asiakkaita riitti pitkäksi jonoksi. Erityisesti friteeratut jättikatkaravut olivat todella hyviä. Kojulla tarjoiltiin reilun kokoisia annoksia astioista, jotka sopivat myös take-away-käyttöön. Tosin kaikki tällainen street food maistuu parhaalta juuri siinä paikan päällä syötynä. Kotiin vietynä, jäähtyneenä ja uudelleen lämmitettynä mikään ruoka ei enää ole parhaimmillaan.
Kanadalainen keittiö? Täytynee joskus perehtyä aiheeseen paremmalla ajalla…
Paluumatkalla pysähdyin katsomaan Espan tarjontaa. Aika hiljaiselta näytti sielläkin.
Tässä bangladeshilaisia jälkiruokia.
Ammattilaisetkin näyttävät löytäneen ravintolapäivän?
Tästä en ihan ole varma, mitä tekemistä perulaisilla villapaidoilla on ravintolapäivän kanssa. Ehkä kyseessä oli laskiaisen käyttöyhteystuote?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti