Toukokuun ravintolapäivä Helsingissä oli etnoruokien juhlaa

Helsinki oli tänä toukokuisena lauantaina yhtä suurta tapahtumaa. Design District Helsinki oli valloittanut Dianapuiston, fillarikansan kevätjuhla Teurastamon, eurovaalikojut Lasipalatsin sekä Kolmen sepän patsaan alueen ja Ravintolapäivä lähes koko muun kaupungin. Päivä oli kuulemma myös jokin ”talkoopäivä”, mutta sellaista aktiviteettia ei ainakaan Helsingin keskustassa näkynyt. Eikä sinne olisi mahtunutkaan.

Eri maiden ruokakulttuurit olivat esillä Helsingissä paremmin kuin hyvin. Valitettavasti Ravintolapäivän nettisivut kärsivät taas odottamattoman suuren kävijämäärän aiheuttamista toimintaongelmista ja kun en ollut huomannut etukäteen laittaa muistiin mielenkiintoisia paikkoja, tämänkertaiselle ruokavaellukselle oli lähdettävä kutakuinkin sokkona. Kun ei ole karttaa minkä mukaan suunnistaa, on paras mennä sinne missä varmasti tietää olevan säpinää. Samaa ilmeisesti oli ajatellut muutama muukin…  Espan puistossa oli puolenpäivän jälkeen paikoin jo lähes läpitunkematon ruuhka.

Monenkohan maan ruokia oli tarjolla eri puolilla Helsinkiä? Vaikea kuvitella monikulttuurisempaa tapahtumaa kuin ravintolapäivä. Pelkästään Espan ja Ruttopuiston alueelta laskin kameraan kertyneiden kuvien perusteella ainakin 27 eri maata. Sai valita, haluaako vietnamilaista vai anatolialaista ruokaa, brasilialaisia lihavartaita vai espanjalaisia tapaksia, ecuadorilaista vai thairuokaa, kevätkääryleitä vai kevätkääryleitä. Ja jos joku ei vielä tähän aikaan vuodesta ollut saanut tarpeekseen blineistä, niitä myytiin Vanhankirkonpuistossa.

Ruokakojujen tarjonta näytti ainakin minun kierroksellani olevan ihan laadukasta ja suurimmilta ylilyönneiltä on tällä kertaa vältytty. Tosin viiden (5) euron tavallinen (amerikkalainen?) pannukakku (ainekset enimmilläänkin alle euron eikä valmistuskaan vaadi mitään erikoistaitoja) tuntui melkoiselta rahastukselta, kun toisaalla myytiin upeita eclaireja kolmen (3) euron hintaan. 

Vähän ikävästi kuitenkin pisti silmään muutamien ammattimaisten ravintoloiden mukanaolo. Osa ammattilaisista jopa mainosti avoimesti ravintoloitaan, osasta huomasi vasta myöhemmin että ihan oikeaa liiketoimintaa tässä oli tullut kannatetuksi. Tai voihan olla, että minä olen vain ymmärtänyt ravintolapäivän syvimmän olemuksen ihan täysin väärin? Vaikka Ravintolapäivän tarkoituksena on antaa kaikille mahdollisuus perustaa päiväksi ravintola, niin kauan kuin tämän on tarkoitus olla voittoa tavoittelematon tapahtuma, osallistumisen mahdollisuuden tulisi mielestäni koskea vain asian harrastajia eikä niitä, jotka jo pitävät kiinteällä liikepaikalla ravintolaa ansaintatarkoituksessa. Mutta tätä on varmaan aika vaikea valvoa tai estää. Toisaalta arvonlisäverovelvollisten ravintolayrittäjien tulisi antaa pyytämättä asiakkaalle kuitti aina, täysin riippumatta siitä onko myynti tapahtunut yrityksen kiinteässä liiketilassa vai ravintolapäivän ulkoilmakojussa. Kysymys kuuluukin: antoivatko?

Ravintolapäivä on jatkuvasti lisännyt tunnettuuttaan maailmalla. Lopullinen ravintolasaldo lienee ollut 2719 ravintolaa 35 eri maassa. Selailin Restaurant Dayn ulkomaisia FB-sivuja ja tein mielenkiintoisen havainnon Portugalista. Maan suurimmissa kaupungeissa, Lissabonissa ja Portossa, kummassakin oli pari pop-up-ravintolaa, mutta Lissabonista hiukan pohjoiseen, pikkukaupunki Caldas da Rainhassa oli todella innostuttu asiasta. Caldas da Rainhasta oli ilmoitettu tapahtumaan 29 ravintolaa! Wau! Se on enemmän kuin monessa vastaavan kokoisessa suomalaiskaupungissa.

Tuli mieleeni, mahtaisikohan jollain säätiöllä olla intressiä rahoittaa Ravintolapäivän nettisivuja. Jostain syystä kulttuuriksi halutaan luokitella vain taide eri muodoissaan, mutta ruokahan on kulttuuria mitä suurimmassa määrin ja Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta valitsi tapahtuman vuoden 2011 kulttuuriteoksi.

Suomen Kulttuurirahaston teettämän tutkimuksen mukaan kulttuuri kiinnostaa kaikenlaisia suomalaisia ikään, asuinpaikkaan ja tuloluokkaan katsomatta. Tutkimusta on kommentoinut myös eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo:

"Tutkimuksen perusteella kulttuuri on kansaa konkreettisesti yhdistävä asia. Osa kulttuurin merkittävyyttä on se, että se tuo yhteisiä kokemuksia ihmisille. On erityisen hienoa, että kaikki kulttuurimuodot ja kulttuurin tekijät saavat arvostusta kansalta. Se on omalta osaltaan kannustamassa ja motivoimassa tekijöitä."

Mahtaisikohan vaikkapa Suomen Kulttuurirahastolta liietä muutama euro Ravintolapäivän nettisivujen korjaukseen ja ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin, jos oikein nätisti pyytää kun seuraavan kerran on apurahojen hakemisen aika?