Tätä kysyin itseltäni kun etsin
marketista jotain syötävää - tällä kertaa valmiiksi pakattujen lihatuotteiden
joukosta. Olisin mielelläni ottanut palan paahtokylkeä tai vielä mieluummin
ribsejä, mutta sellaisia en löytänyt. Sen sijaan törmäsin minulle uuteen
tuotteeseen, viljaporsaan lankkupihviin. Päätin kokeilla ja katsoa mitä siitä saisi aikaan. Tarkoituksenani
oli hyödyntää colawingsien valmistuksesta yli jäänyttä tahmakastiketta.
Kyseessä ei ole siis sponsoriliha vaan ihan itse maksettu.
Avasin rasian ja sieltä putkahti pitkä ohut possunlihalevy, joka näytti siistiltä. Vain hieman kalvoa reunassa, ei muuta ylläriä. Leikkasin pötkön kahteen osaan. Ajan puutteen vuoksi en lähtenyt marinoimaan lihaa, vaan maustoin sen suolalla ja pippurilla, sivelin colakastikkeella ja kypsensin palat uunigrillissä ritilän päällä. Kun pinta näytti hyvältä, käänsin palat, siinä se. Helppo ja siisti juttu. Lihasta voi leikata halutun kokoisia paloja käyttötarkoituksen ja syöjän mukaan.
Tuplaespressolle lankkupihvi on ravintola Amigon 70-luvulla suomalaisille lanseeraama ruoka, jossa naudan(härän?)fileepihvi lisäkkeineen tarjoillaan asiakkaalle puiselta lankulta. Se on tiettävästi Amigon ruokalistalla edelleen. Siksi mietimme, mitä osaa possusta kyseinen pala mahtaakaan edustaa. Koska paketissa ei ole asiasta mainintaa, kysyimme sitä Atrialta. Kyseessä ei ollutkaan porsaan flank steak (”lankkupihvi”) (joka lankku on muuten englanniksi plank eikä flank, ja flank taas on suomeksi kylki / kuva / sivu), joksi tuotetta epäilimme, vaan Atrian kuluttajaneuvonnasta saamamme tiedon mukaan se on valmistettu porsaan ulkofileestä. Varmasti hyvä tuote grillikauden aikana, kun marinoi sen mieleisellään marinadilla. Toinen käyttötapa on tehdä siitä rullia, jotka voi täyttää kuten itse haluaa. Tätä päätimme joskus kokeilla. Liha on valmiiksi ohut ja ehjä levy, joten ei tarvitse itse taistella veitsen avulla possun kanssa. Miksi tuotetta kutsutaan lankkupihviksi jäi meille vieläkin hieman hämäräksi. Ehkä se muistuttaa lautaa tai ehkä ajatus on, että se pilkotaan laudalla. Ihan hyvä tuote kuitenkin. Lisäpisteitä siitä, että lihaa ei ole marinoitu.
Avasin rasian ja sieltä putkahti pitkä ohut possunlihalevy, joka näytti siistiltä. Vain hieman kalvoa reunassa, ei muuta ylläriä. Leikkasin pötkön kahteen osaan. Ajan puutteen vuoksi en lähtenyt marinoimaan lihaa, vaan maustoin sen suolalla ja pippurilla, sivelin colakastikkeella ja kypsensin palat uunigrillissä ritilän päällä. Kun pinta näytti hyvältä, käänsin palat, siinä se. Helppo ja siisti juttu. Lihasta voi leikata halutun kokoisia paloja käyttötarkoituksen ja syöjän mukaan.
Tuplaespressolle lankkupihvi on ravintola Amigon 70-luvulla suomalaisille lanseeraama ruoka, jossa naudan(härän?)fileepihvi lisäkkeineen tarjoillaan asiakkaalle puiselta lankulta. Se on tiettävästi Amigon ruokalistalla edelleen. Siksi mietimme, mitä osaa possusta kyseinen pala mahtaakaan edustaa. Koska paketissa ei ole asiasta mainintaa, kysyimme sitä Atrialta. Kyseessä ei ollutkaan porsaan flank steak (”lankkupihvi”) (joka lankku on muuten englanniksi plank eikä flank, ja flank taas on suomeksi kylki / kuva / sivu), joksi tuotetta epäilimme, vaan Atrian kuluttajaneuvonnasta saamamme tiedon mukaan se on valmistettu porsaan ulkofileestä. Varmasti hyvä tuote grillikauden aikana, kun marinoi sen mieleisellään marinadilla. Toinen käyttötapa on tehdä siitä rullia, jotka voi täyttää kuten itse haluaa. Tätä päätimme joskus kokeilla. Liha on valmiiksi ohut ja ehjä levy, joten ei tarvitse itse taistella veitsen avulla possun kanssa. Miksi tuotetta kutsutaan lankkupihviksi jäi meille vieläkin hieman hämäräksi. Ehkä se muistuttaa lautaa tai ehkä ajatus on, että se pilkotaan laudalla. Ihan hyvä tuote kuitenkin. Lisäpisteitä siitä, että lihaa ei ole marinoitu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti