Ankanrinta
on juhlavan näköinen ja makuinen tarjottava, jonka valmistaminen ei vie
tuntitolkulla aikaakaan. Välineitäkin tarvitaan vähimmillään vain yksi,
nimittäin paistinpannu. Lämpömittarilla voi tarkistaa kypsyyden. Uunia voi myös
käyttää. Koska tämä vaikuttaa liian yksinkertaiselta, voi vaikeusastetta lisätä
kastikkeen avulla ja saada samalla aikaan vähän lisää tiskiä.
Paistettu ankanrinta
1
kpl ankanrinta syöjää kohti
suolaa
mustapippuria myllystä
Ota
ankanrinta sulamaan jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Anna sen lämmetä lähes
huoneenlämpöiseksi ennen paistoa. Taputtele ankka kuivaksi talouspaperilla. Tee
terävällä veitsellä ruudukon malliset viillot ankan nahkapuolelle. Viilto ei
saisi mennä lihaan asti. Hiero erityisesti nahkapintaan hyvin suolaa ja
mustapippuria. (Kiinalainen viismauste sopii hyvin ankalle, mutta sellainen oli
meiltä loppu.)
Laita ankanrinnat kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin ja
kuumenna pannu keskilämmöllä. Kaada aina
välillä pannulle sulanutta ankanrasvaa pois pannulta, mutta ota ehdottomasti se
talteen. Älä anna pannun kuumentua liikaa. Kun rasva on sopivasti sulanut pois
ja nahka on kauniin ruskea ja rapea, käännä ankka ja paista se myös
lihapuolelta. Jos on tarpeen, niin pannun voi siirtää 125 asteiseen uuniin
muutamaksi minuutiksi. Sisälämpötila 55 astetta on ankalle sopiva. Tämän
jälkeen ankanrinnat saavat vetäytyä pöydällä ilman foliota 10 minuuttia. Siis
nimenomaan ilman foliota, sillä vain siten nahka pysyy rapeana kuten pitääkin.
Ankka on nyt valmis viipaloitavaksi. Tarkempia työkuvia ankanrinnan paistamisesta viimekeväisestä blogitekstistämme
löytyy täältä.
EDIT
2018
Ostaessasi
ankanrintoja varmistu siitä, että niissä on kunnollinen rasvakerros. Nykyisin
Suomessa myydään jotain omituisia vähärasvaisia ankanrintoja (”kevytankka”???),
joiden nahka kärventyy ennen kuin rasva ehtii sulaa. En tässä mainitse näiden
maahantuojaa, mutta kannattaa katsoa tarkkaan mitä ostaa.
Melko täydellinen lopputulos: rasva on sulanut lähes kokonaan, väri on kauniin rosee ja nahka ihanan rapea. |
Appelsiinikastike
1
dl sokeria
2
rkl vettä
2
rkl sherryviinietikkaa
1 appelsiinin kuori raastettuna
1 appelsiinin mehu
1 (veri)appelsiini fileoituna
2
dl kanalientä
1
kpl salottisipuli hienoksi
silputtuna
Laita
sokeri ja vesi pannulle tai kasariin ja anna kiehua keskilämmöllä. Kun sokeri
sulaa, heiluttele pannua kunnes sokeri on karamellisoitunut kullanruskeaksi.
Ota pois liedeltä ja sekoita varovasti joukkoon viinietikka, appelsiinin kuori
ja mehu, kanaliemi ja salottisilppu. Laita takaisin liedelle ja anna kiehua
välillä sekoittaen, kunnes jäljellä on reilun desilitran verran eli noin 20
minuuttia. Ennen tarjoilua lisää appelsiinin lohkot ja lusikoi viipaloidun
ankanrinnan päälle.
Perunat
ruskistettiin ankanrinnosta sulaneessa rasvassa ja salaattiin sekoitettiin
erilaisia vihreitä, granaattiomenan siemeniä, tavallista makeahkoa omenaa
pieninä paloina ja rouhittuja pekaanipähkinöitä sekä kastikkeeksi
granaattiomenabalsamicoa.
Onpa komean näköistä ankkaa! Meillä oli ankanrintaa viikonloppuna, tuo vinkki menee korvan taakse, ettei saa peitellä paistamisen jälkeisen lepovaiheen ajaksi. Minun ankoissani rapea kuori lötkistyi, nyt ymmärrän syyn.
VastaaPoista@ Campasimpukka
VastaaPoistaKiva jos voitiin olla avuksi entistä parempien ankanrintojen kokkaamisessa :) Se rapea nahka on todella herkullista.
Olen usein ihmetellyt, miten ihan oikeat ammattikokit voivat antaa resepteissään sellaisia neuvoja, joiden kanssa ankka pilataan takuuvarmasti. Näitä ovat:
1. ankanrinta lämpimälle pannulle
2. paistetaan oliiviöljyssä tms
3. laitetaan folioon vetäytymään
1+2+3 = ei sellaista rasvaista ja vetelänahkaista ankanrintaa pysty kukaan syömään... Tai sitten niiden neuvojen tarkoitus onkin jättää ankat (kaikessa helppoudessaan) ravintolaruoaksi ja saada kotikokit tekemään jotain muuta? Ovelaa...
Toi kuullostaa aika hurjalta, että joku voi käskee paistaa ankanrinnan oliiviöljyssä, hui sentään! Vaikka on se varmaan mahdollista, kun ravintolassakaan se ankan nahka ei yleensä ole rapeaa vaan ihan pehmeää ja vetelää, ja joka yleensä on pakko jättää syömättä. Mutta sitä minäkin olen miettinyt, että millä ihmeellä sen nahan saa rapeaksi. Nyt tiedän, kiitos. Tästä lähtien minäkin pidän folion kaukana ankanrinnasta.
VastaaPoistaHyvä, selkeä ohje, kiitos! Tuo appelsiinikastikeohje otetaan tästä myös talteen. :)
VastaaPoistaIkinä en ole ankanrintaa itse valmistanut tai syönyt, mutta nyt rupesi kovasti houkuttelemaan… :D Tosi kiva blogi teillä! Herkullisen oloisia mutta helppoja reseptejä, hyvin havainnollistavat ohjeet ja hienot kuvat. Kiitos näistä, lauantaina menee viikuna-vuohenjuustopiirakka kokeiluun. :)
VastaaPoista@ Suklaasieppo
VastaaPoistaJuuri näin, naudanfilee paranee foliossa mutta ankanfileetä ei missään tapauksessa pidä kääriä folioon.
@ ulla
Appelsiinikastike oli oikein hyvää eikä haitannut, vaikka sen ansiosta tiskejä tuli ainakin tuplaten lisää ;)
@ Venla
Kiitos kivoista kommenteista ja tervetuloa lukijaksi. Yritetään täällä tehdä mahdollisimman toimivia reseptejä laidasta laitaan. Niin, ja se viikuna-vuohenjuustopiirakka on tosi hyvää - ja helppo tehdä :)