Lisää silakkaa: suutarinlohi

Nyt silakkaa on taas saatavilla. Pyynti oli keskeytyksissä kesällä useamman kuukauden ajan pyyntikiintiöiden täyttymisen takia, eikä tavallinen kaupunkilainen kuluttaja saanut silakkaa mistään koko kesänä. Hiukan vaan ihmettelen sitä, että jos tänä vuonna silakkakanta on ennätyksellisen suuri, miksi pyyntikiintiöitä ei voi määritellä kannan todellisen suuruuden mukaan. Joku vaan on viime vuonna päättänyt tämän vuoden kiintiöistä, joita oli jopa pienennetty edellisestä vuodesta (jotenkin tulee mieleen ex-cccp:n viisivuotissuunnitelmat)? Todellisen rajoitustarpeen määritteleminen ei varmaan olisi ylivoimaisen vaikeaa nykyisen ajantasaisen tietotekniikan aikakautena? Mutta kannan suuruudesta viis, direktiivi on direktiivi ja sillä siisti, amen, kiitos vaan byrokraatit. Itse koen silakan nimenomaan kesäruoaksi. Savusilakkaa uusien perunoiden ja kananmunakastikkeen kanssa, silakkapihvejä sekä muhennettua perunaa ja kesäntuoreista kasviksista tehtyä salaattia, suutarinlohta voileivän päällä…

Mistä päästäänkin varsinaiseen asiaan ja todelliseen retroherkkuun: suutarinloheen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan suutarinlohi on silakkaa, suolaa, sokeria, sipulia, maustepippuria ja etikkaa (+vettä). Porkkana ei tähän ruokalajiin kuulu, laakerinlehdestä puhumattakaan, vaikka monessa uudemmassa reseptissä näin yritetäänkin ehdottaa. Porkkanan kanssa se nimittäin alkaa olla jo lasimestarin silakka ja laakerinlehti antaa ihan vääränlaista makua. Suutarinloheen ei myöskään kuulu mitkään sievät pienet piperrykset, kuten silakoiden rullaus nätisti ja viivasuorasti astian pohjalle, vaikka se olisikin esteettisemmän näköistä. Sitä paitsi, mausteet antavat arominsa paljon paremmin ihan litteinä makaaviin silakoihin. Yksinkertainen on parasta.

Suutarinlohi

500 g pienehköjä silakkafileitä

1 dl väkiviinaetikkaa

2 dl vettä

3 rkl sokeria

3 rkl karkeaa merisuolaa

1 iso sipuli ohuina renkaina

0,5 rkl maustepippureita hiukan murskattuna

Lado silakkafileet vuokaan tai lasitölkkiin kerroksittain sipulirenkaiden, suolan ja maustepippureiden kanssa. Sekoita keskenään etikka, vesi sekä sokeri ja kuumenna lähes kiehuvaksi, sen verran että sokeri sulaa. Kaada jäähtynyt liemi silakoiden päälle ja anna maustua pari vuorokautta.

Suutarinlohen tuhti maku pääsee parhaiten oikeuksiinsa ruisleivän tai makean saaristolaisleivän päällä. Olen tehnyt suutarinlohta myös nahattomaksi fileeratuista silakoista. Siitä tulikin oikein varsinaista gourmettia :)