Kappelileipä, retroilua 1970-luvulta

Kappelileipä on klassikko ja retroruokaa 1970-luvulta. Erilaisia lämpimiä leipiä tuli syödyksi useinkin ”Kolmessa kruunussa” kun joskus asuin niillä nurkilla. Lämmin retroleipä on ihan käypä ateria, jonka pyöräyttää lautaselle hetkessä. Tänä päivänä ongelma on vaan löytää se valmistukseen tarvittava ranskanleipä… Ranskis ei ole kovin trendikäs käntty eikä sellaista  enää ole jokaisen korttelimarketin leipähyllyssä. Sen on korvannut patonki, ciabatta ja erilaiset paahtoleivät. Näihinkin kappelileipiin jouduttiin käyttämään paahtoleipää, joka on vähän liian ohutta kappelileivän pohjaksi, mutta sai nyt luvan kelvata korvikkeeksi. Kähäräpersilja on ihan pakollinen 70-lukuinen koriste. Ilman sitä ei voi kuvitella oikeastaan yhtään ainoaa sen ajan ruoka-annosta :)

 

Kappelileipä (kahdelle)

1 muna + 1 dl maitoa

1 rkl voita

1 ranskanleipä

4 siivua palvikinkkua

2 kananmunaa

se pakollinen persiljanoksa

Leikkaa ranskanleivästä pois kaikki reunat. Leikkaa sisus vaakasuoraan pitkittäin kahdeksi leipäviipaleeksi. (Tai kun sitä ranskista ei saa mistään, käytä jotain vaaleaa vuokaleipää.) Vatkaa keskenään muna ja 1 dl maitoa ja kastele leipäviipaleet nopeasti munamaidossa. Paista viipaleet paistinpannulla voissa kullanruskeiksi molemmin puolin ja aseta lautasille. Paista kinkkusiivut ja asettele ne leipien päälle. Paista viimeksi munat ”sunny side up” ja laita ne leiville. Tarjoile tomaattilohkon, lehtisalaatin ja kähäräpersiljatöyhdön (jota kukaan ei koskaan syönyt!) kanssa.

Suomalaisen ravintolakulttuurin erikoisuus on se, että pitkään alkoholijuomia sai anniskella ravintoloissa vain ruoan kanssa. Sana ’ruoka’ tosin käsitettiin hyvin joustavasti ja usein se tarkoittikin pelkkää kylmää voileipää. Tarina kertoo, että jossain ravintolassa oli vain yksi ainoa voileipä, jota sitten kierrätettiin asiakkaalta toiselle jotta lain kirjain tuli täytetyksi. Kanta-asiakkaat tunsivat käytännön, mutta satunnaiset asiakkaat välttämättä eivät. Eräänä iltana vakioasiakas tilasi oluen ja "ruoan", jolloin tarjoilija pudisti päätään ja pahoitteli: "Valitettavasti emme voi tarjoilla herralle alkoholia, sillä joku tuli ja söi sen leivän."