Aarteita on monenlaisia. Toisille tulee sanasta mieleen merirosvojen kulta-arkku, toisille ehkä kirpputorilta halvalla löydetty harvinainen kippo tai kuppi. Tässä reseptissä yhdistyy kaksi aarretta: laatikon perältä aikanaan vastaan tullut oman äitini nuoruusaikainen talouskoulun reseptivihko - sellainen musta vahakantinen - ja pakastearkusta löytynyt viime joulun jälkeen ostettu suolattu pikkukinkku. Kyllä kummankin olemassaolo oli tiedossa, eivät ne sillä tavalla yllättäneet. Niiden tarinat kuuluvat kyllä yhteen. Kotonani äidillä oli tapana valmistaa joulukinkku keittämällä. Ensin kinkku suolattiin ja sitten jouluna ensin keitettiin ja sen jälkeen kuorrutettiin uunissa. Mökillä on edelleen hyvässä tallessa se iso punasävyinen emalikattila, johon iso kinkku mahtui. Vahakantisessa vihossa taas oli äidin talouskoulussa kirjoittama kinkkuresepti, jota hän on ainakin alkuvuosina vilkaissut ennen joulupuuhiin ryhtymistään.
Tip tap, pikkujoulu saa tulla. Ensimmäinen adventti on muuten jo ensi viikonloppuna.
Keitetty, suolattu pikkukinkku
1 kpl pieni joulukinkku (2,5 kg)
kylmää vettä niin, että kinkku peittyy
Jos kinkkusi on pakastettu, niin anna sen sulaa rauhassa jääkaapissa lautasella 2 vrk. Huuhtaise kinkku, aseta paistomittari, jos sellaista käytät, kinkun paksuimpaan kohtaan, ja laita kinkku kattilaan. Kaada kylmää vettä päälle niin, että se peittyy. Sulje kansi ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Aluksi pinnalle muodostuu vaahtoa, jonka kuorit pois. Vasta sen jälkeen lisäät veteen sipulin, porkkanat, suolan ja kaikki mausteet. Anna kinkun porista hiljaa kannen alla, kunnes tarvittava aika on kulunut ja kinkku on saavuttanut haluamasi lämpötilan. Nosta kattila sivuun liedeltä, poista kansi ja anna kinkun jäähtyä keitinliemessään vähintään niin kauan, että sitä pystyy kunnolla käsittelemään. Poista verkko ja kamara. Sitten voit joko kuorruttaa kinkun tai laittaa sen sellaisenaan jääkaappiin ja kuorruttaa vasta seuraavana päivänä.
Pikkujoulu- tai joulupöytään päätyvä kinkku näyttää kauniimmalta kuorrutettuna ja sinappikuorrutus sopii totta kai kinkun kanssa tarjottavan sinapin kanssa hyvin yhteen. Jos tarkoituksena on käyttää kinkkua edelleen ainesosana muihin ruokiin, joihin sinappi ei ehkä sovi, tai jos se on tarkoitus syödä ihan vaan leikkeleenä, voi sen jättää kuorruttamattakin.
Niin, se suola. Vedessä keitettäessä kinkusta, olkoonkin jo suolattu, häipyy suolaa ja suolan lisäämisellä pyritään ainoastaan kinkun suolaisuuden säilyttämiseen, ei siis sen lisäämiseen.
Anoppi usein keitti pikkukinkun ennen joulua. Sitten hän teki siihen sinappi-korppujauhohunnun ja paistoi vielä leivinuunissa. Hän keitti muitakin isoja lihanpaloja ja paistoi niitä sitten uunissa tai pannulla. Häneltä opinkin sanonnan "Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa!"
VastaaPoistaSe on hyvä ja paikkansapitävä sanonta niin kauan kuin ei ole kyse fileestä :)
VastaaPoistaHarvinaisen selkeä ohje. Hyvä tarkennus suolasta, mutta : mihin se suola muualle häipyy kun lihaan ???
VastaaPoistaLihassa oleva suola häipyy keitinveteen, jossa ei ole suolaa. Siksi keitinvesi on suolattava, jotta lihaan saatu ja siihen haluttu suolaisuusaste säilyy.
VastaaPoista