Samalla kauppareissulla mainion ostrich potjien lihojen kanssa ostimme myös kengurupihvit. Kenguru on Australian matkailukuvista ja jopa Australian vaakunastakin tuttu eläin, joka muuten oikeasti kuuluu isojalkaisiin, sillä macropodidae -heimon nimi on käännettynä iso jalka. Kengurut ovat aina olleet tärkeä osa aborginaalien ravintoa, ja niiden turkki ja nahka on myös käytetty hyödyksi. Siirtomaa-ajalla kenguruja pidettiin lähinnä tuhoeläiminä, sillä niiden katsottiin kilpailevan kasvatettujen lampaiden kanssa laidunmaista. Niitä ammuttiin ja ruhot jätettiin mätänemään. Nykyään metsästys on tarkkaan säädeltyä ja luvanvaraista, ja sen avulla säädellään runsaasti esiintyvien lajien kantaa. Ainoastaan luvanvaraisesti pyydettyjen kenguruiden lihaa saa myydä ja käyttää ravintona. Useimpien isojalkaisten metsästys on lain mukaan kokonaan kielletty muilta kuin alkuperäisasukkailta. Kengurut laiduntavat vapaina, ne pystyvät hyödyntämään vähäravinteista kasvustoa ja ruoansulatusjärjestelmän ansiosta niiden metaanipäästöt ovat vähäisempiä kuin kasvatetun karjan. Siksi niiden lihaa pidetäänkin ekologisempana. Liha on vähärasvaista ja runsasproteiinista. Kengurun lihan käyttö ja myyminen ihmisravintona sallittiin niinkin myöhään kuin 1980. Osassa osavaltioita sitä sai myydä ainoastaan lemmikkieläinten ruoaksi vuoteen 1993 saakka.
Kengurun liha on huomattavan vähärasvaista ja se tulee huomioida kypsennettäessä. Kengurun filee tai paisti, jota pihvimme olivat, pitää paistaa nopeasti ja todella kuumassa. Jos liha jää liian raa’aksi se on sitkeää ja liian kypsänä kengänpohjaa. Medium rare, korkeintaan medium, on tavoitekypsyys. Medium silloin, jos liha on marinoitu ja muuten medium rare. Liian hitaassa kypsennyksessä liha kuivuu, koska siinä ei ole sisäistä rasvaa, joka pitäisi sen mehevänä. Pihvin koosta riippuen 2-max 3 minuuttia kummaltakin puolelta riittää. Pinta kannattaa sivellä öljyllä tai laittaa pihvit öljyyn 15 minuutiksi ennen paistoa.
Australialainen raaka-aine pitää tietenkin valmistaa aussien tapaan ja mikä onkaan siellä kansallinen traditio. Se on tietenkin BBQ eli paikallisittain barbie. Kaikilla ja kaikkialla on grillejä yksinkertaisesta puuhiilloksesta hienoihin laitteisiin. Aussien vapaa-ajan viettoon kuuluu kokoontua ystävien kesken, heittää jotain grillille paistumaan ja nauttia ja viihtyä yhdessä. Meillä vielä korona rajoittaa yhteen kokoontumista, joten meidän barbie ei tullut ihan täyteen kokattavaa – meitä kun oli paikalla vain kaksi. Koska tämä oli kuitenkin meille grillikauden avaus, tein meille perinteisen, grillatulle lihalle mainiosti sopivan chimichurrimme, joka toimi tosi hyvin kengurun kanssa. Rakenteeltaan ja maultaan kengurunliha aivan erilaista kuin naudanliha, paljon tiiviimpää. Miltä kenguru sitten maistuu? Ei se maistu riistaiseltakaan, eikä kanalta tai possulta, lampaasta puhumattakaan. Pakko todeta, että se maistuu – kengurulta. Ja hyvältä.
Grillatut kengurupihvit
300 g kengurun paistia (paketissa 4 palaa)
chimichurria
Kuumenna grilli mahdollisimman kuumaksi. Sivele lihat öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa nopeasti, n. 2 minuuttia kummaltakin puolelta. Anna rauhassa vetäytyä folion alla ennen tarjoilua. Lihat kannattaa ehkä viipaloida ohuiksi viipaleiksi lautaselle laitettaessa. Suolaa ja pippuria voi aina lisätä tarpeen ja maun mukaan. Chimichurri toimii kastikkeena erinomaisesti kengurupihvin kanssa.
Chimichurri
1,5 dl oliiviöljyä
Silppua tuoreet yrtit (ei varsia) ja hienonna valkosipuli ja salottisipuli. Halkaise chili ja poista siemenet ja hienonna. Tämän kastikkeen ei tulisi olla tulista, vaikka chiliä käytetäänkin. Valitse mieto chili kaupasta.
Mittaa nesteet ja mausteet kulhoon ja sekoita keskenään. Lisää joukkoon silputut yrtit ja sipulit ja sekoita. Jos olet ahkera veitsenkäyttäjä ja silppuat yrtit hienoksi, niin se riittää. Jos olet laiskempi, kuten allekirjoittanut, niin voit sauvasekoittimella hienontaa lisää. Älä aja liian hienoksi mössöksi, eri osat saavat näkyä.
Pihvien kanssa grillattiin lyttypottuja, jotka paikoin tunnettaneen myös nimellä mäiskypottu. Itse en käyttäisi sanaa mäisky, sillä minulle mäiskiminen on todella kovakouraista käsittelyä, joka ei sovi perunalle. Lähes kypsät perunat pitää litistää hellästi painamalla. Litistämisestä tulisi tietysti sana littupottu, mutta se ehkä assosioituu vääriin asiayhteyksiin, joten meillä nämä siis ovat lyttypottuja. Parhaat lyttypotut tehdään sopivan kiinteästä lajikkeesta, kuten Annabellesta. Valitsimme tähän tarkoitukseen sellaisia pienen kananmunan kokoisia Annabelleja.
Lyttypotut
Annabelle -perunoita, määrä syöjien mukaan
Keitä pestyt, kuorelliset perunat hyvin suolatussa vedessä ”al dente” eli melkein kypsiksi. Jäähdytä perunat heti, ensin kylmässä vedessä, sitten lopuksi jääkaapissa. Litistä kuivat ja kylmät perunat kämmenellä painaen parin-kolmen sentin paksuisiksi niin, että perunan kuori rikkoutuu ja sisusta tulee jonkin verran näkyviin. Varo painamasta liian kovaa ettei peruna murskaannu ihan muusiksi. Sivele litistetyt perunat molemmin puolin ruokaöljyllä, mausta sormisuolalla sekä mustapippurilla (myllystä) ja grillaa kauniin raidallisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti