Veriappelsiinileivokset / blood orange bars

Onpa tänä talvena ollut vaikea löytää mistään sellaista veriappelsiinia, jonka sisus olisi oikeasti tummanpunainen. Olen näinä kuukausina ostanut jokusenkin kilon veriappelsiineja ja näistä suunnilleen yhdeksän ”veriappelsiinia” kymmenestä on ihan tavallisen appelsiinin värisiä vain muutamin hiukan tummemman oranssin pilkuin. Onneksi ihan tuurilla tähän reseptiin löytyi sentään yksi oikean värinen antamaan täytteeseen sen verran punaista väriä, ettei ihan vielä tarvinnut turvautua elintarvikevärituubiin. Nyt alkaakin olla jo ihan viimeiset hetket tehdä vielä jotain veriappelsiineista, sillä kausi on kohta ohi. Pelkkä veriappelsiini näiden leivosten makuaineena on kuitenkin vähän plattu, joten täyte tarvitsee lisäksi hiukan sitruunamehua.

Veriappelsiinileivos on muunnelma lemon bars –reseptistä. Onko kenelläkään hyvää ehdotusta, miten tässä yhteydessä sana *bar* pitäisi kääntää? Kirjaimellisestihan bar tarkoittaa tankoa, puomia, harkkoa, ynnämuuta sellaista, jota ei oikein osaa yhdistää herkulliseen leivonnaiseen. Minä kutsun sitä leivokseksi siihen asti kunnes joku keksii paremman nimen. 

 

Oletteko muuten huomanneet, että erilaiset huijauspuhelut ovat taas lisääntyneet. Minulla ei ole tapana vastata tuntemattomiin numeroihin ja jos jollain on oikeaa asiaa, jättäköön puhe- tai tekstiviestin. Soitan takaisin mikäli yhteydenotto on asiallinen. Muutoin tarkistan aina tällaiset oudot numerot kukasoitti.fi -palvelusta tai/ja numerotiedustelusta. Kun puhelu näyttää tulevan suomalaisesta kännykkänumerosta, se on nykyisin usein ”Microsoftin it-tuki” ja näitä huijareita riittää ihan päivittäin.

Eräänä aamuna viime viikolla ensimmäinen puhelu tuli kello kahdeksan. Tarkistin numeron, missään ei ollut tietoa numeron omistajasta. Laitoin estoon. Seuraava puhelu eri numerosta tuli yhdentoista maissa. Tarkistin numeron, taas sama juttu, ei tunnistusta. Laitoin senkin estoon. Kun puhelin seuraavan kerran puoli kahden aikoihin soi taas uudesta oudosta numerosta, päätin vastata ja karjaisin ”HALOO!!!”. Toisessa päässä taustalta kuului puheensorinaa ja muuta hälyä ja englantia murtaen puhuva mieshenkilö aloitti puhelun ”helou”. Katkaisin puhelun enkä jäänyt kuuntelemaan enempää, millainen "hakkeri", ”virus” tms tietokoneellani on ja miten se ”poistetaan” antamalla soittajalle täydet käyttöoikeudet koneelleni ja pankkitililleni. M oli vieressä, kun karjaisin tuon kolmannen puhelun haloon ja totesi, että sen äänensävyn kuultuaan hän ei olisi rohjennut sanoa edes sitä helou'ta, vaan vaivaihkaa sulkenut puhelimen. Numeroiden laittaminen estoon ei sekään valitettavasti auta, sillä nämä huijarit käyttävät ohjelmaa, joka näyttää puhelun vastaanottajalle joka kerta eri satunnaisen "suomalaisen kännykkänumeron" jota ei oikeasti ole olemassa eikä löydy mistään suomalaisesta tietokannasta.

Yleisohjeena voi sanoa, että edes kilttinä suomalaisena ei ole syytä olla huolissaan että "täytyyhän noiden huijariparkojenkin jostain leipänsä tienata"... Näille soittajille ei todellakaan pidä olla kiltti ja kohtelias, vaan lyödä luuri korvaan heti ellei halua päästä lopullisesti eroon sähköpostistaan, twitter- ja instagramtilistään, tietokoneensa sisällöstä, luottotiedoistaan tai pankkitilinsä saldosta, pahimmillaan näistä kaikista. Sama juttu sähköpostien ja tekstiviestien kanssa. Huijaussähköpostien ja -tekstiviestien määrä on viimeisen vuoden aikana suorastaan räjähtänyt. Jos ei odota sähköpostia tai tekstiviestiä jostain pankista/muusta yrityksestä/virastosta tms, niin pitää tehdä kuten eräs tuttavani näistä totesi, "parempi pikkuisen paranoidi kuin hyväuskoinen höynäytettävä" ja ennen kuin reagoi sähköpostiin ja varsinkaan avaa liitteitä, ottaa selvää lähettäjästä - joskus jopa silloin kun oudolta vaikuttava viesti näyttää tulevan tutulta henkilöltä. Millään asialla ei ole niin kiire etteikö viestin asiallisuutta ehdi tarkistamaan. Mistä tuli mieleen, että kaikki salasanat pitäisi aina laittaa niin vaikeiksi ettei kukaan ulkopuolinen pysty niitä murtamaan. Jos käytössä olevat salasanat ovat tyyliä "salasana", "123456" tai lemmikin nimi, niin hopihopi muuttamaan niitä turvallisemmiksi kuten vaikka jotenkin tähän tapaan p€r$ku£€§kuNTaeae0Nv41k344.

Miten tämä littyy ruokablogiin? Ei mitenkään. Näistä vaan ei kertakaikkiaan voi varoittaa liikaa...

Mutta joo, leivonta on hyvää sadepäivän puuhaa kun hiihtolomaviikon kunniaksi lumet suli ja joka paikka jäätyi niin, ettei ulos ollut menemistä ilman kunnon liukuesteitä kengissä. Normi etelän talvi siis. Nökötetään sitten sohvalla kylki kyljessä ja Netflixiä/Areenaa/Ruutua katsellen ("DIY-TV") nautitaan kahvia ja veriappelsiinileivoksia.

 

Veriappelsiinileivokset - blood orange bars

pohja

175 g  huoneenlämpöistä pehmeää voita

80 g  tomusokeria

200 g  vehnäjauhoa

1/8 tl  suolaa

täyte

4  kananmunaa

200 g  sokeria

1/8 tl  suolaa

2 rkl  raastettua veriappelsiinin kuorta

1,5 dl  tuorepuristettua veriappelsiinimehua

2 rkl  tuorepuristettua sitruunamehua

80 g  vehnäjauhoa

Valmistele n 28 x 23 cm (paistoala) vuoka levittämällä siihen leivinpaperi. Tässä on käytetty Iittalan pienempää Tools -vuokaa. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Vatkaa voi ja tomusokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vehnäjauhot joihin on sekoitettu suola ja vatkaa voivaahdon joukkoon. Tasoita taikina vuoan pohjalle jauhotetuin käsin ja laita vuoka jääkaappiin 15-20 minuutiksi ennen paistoa. Kypsennä pohjaa uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia kunnes pinta alkaa saada hiukan väriä. Ota vuoka uunista ja jäähdytä 30-40 minuuttia ennen täytteen levittämistä. Älä sammuta uunia.

Mittaa kulhoon sokeri, suola sekä kananmunat ja sekoita pallovatkaimella ainekset tasaiseksi. Älä vatkaa, äläkä varsinkaan käytä tähän sähkövatkainta, sillä ei ole tarkoitus vaahdottaa aineksia. Lisää veriappelsiinin kuori ja mehu sekä sitruunamehu ja sekoita kunnes kuoriraaste on levinnyt täytteeseen tasaisesti. Lisää lopuksi vehnäjauho vähän kerrallaan ja sekoita täyte sileäksi. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle ja kypsennä uunin keskitasolla 30-35 minuuttia kunnes täyte on sopivasti hyytynyt.

Jääähdytä ensin tunti tai pari huoneenlämmössä ja sen jälkeen vielä tunti tai pari jääkaapissa ennen kuin leikkaat tämän pienemmiksi paloiksi. Sirottele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua. Oikeasti nämä ovat parhaimmillaan vasta aikaisintaan leipomista seuraavana päivänä ja jääkaappikylminä.

Kananmunankeltuainen vaikuttaa täytteen lopulliseen väriin ja keltuainen + veriappelsiini = oranssi. Tavallisella appelsiinimehulla tästä tulee keltaista ja jos haaleaa veriappelsiinia haluaisi korostaa vielä punaisemmaksi, täytteen väriä voi yrittää syventää punaisella elintarvikevärillä.

Nämä leivokset voi myös pakastaa. Siinä tapauksessa leikkaa levy paloiksi, mutta älä vielä ripottele pinnalle tomusokeria. Asettele palat metallitarjottimelle hiukan irti toisistaan ja laita tarjotin pakastimeen vähintään kuudeksi tunniksi. Kun palat ovat jäässä, pakkaa ne yksitellen voipaperiin ja pakasterasiaan. Sieltä voi ottaa sulamaan muutaman palan kerrallaan ja vasta sitten ripotella tomusokerit sulaneiden palojen päälle.