Tämä tuhti, ranskalainen papu-lihapata lämmittää
ihanasti mieltä, täyttää vatsan talven pakkasilla ja sopii tarjottavaksi
isommallekin joukolle. Mielen lämmitystä tarvitaan meillä nytkin, vaikka talven
selkä lieneekin jo taittunut. Kaikken uutiskohinan, huolestuneisuuden ja perisuomalaista
eristyneisyyttä tiukemman kotoilun keskelläkin pätee vanha sanonta: ”Hyvä
ruoka, parempi mieli”.
Kotivaraa tarkastaessamme löysimme
taannoin tarjouksesta hankitun purkin confitoituja ankankoipia. Siitä syntyisi
herkullista ruokaa useammallekin aterialle kahdelle hengelle. Kun kaapissa oli sopivasti myös pari tölkkiä valkopapuja, syntyi ajatus cassoulet’in valmistamiseen. Tämähän
ei tietenkään ole mitään pikaruokaa, mutta nythän monella on aikaa sopivasti vaikka
tällaiseen.
Cassoulet
1 prk confitoituja ankankoipia (4 kpl, 1,35 kg)
2 prk kypsiä
valkoisia papuja (280 g x 2)
1 pkt Nürnbergin
bratwursteja (200 g)
1-2 sipulia
1 sellerin
varsi
1-2 porkkanaa
1 pkt pekonia
(170 g)
4 valkosipulin
kynttä
2 rkl tomaattipyreetä
3-4 timjamin
oksaa
2 rosmariinin
oksaa
1 ruukku
lehtipersiljaa
2 dl kuivaa
valkoviiniä
5 dl kanalientä
50 g pankoa
30 g gruyere
juustoa
Kuumenna uuni 140°C:een. Nosta
ankankoivet paistinpannulle nahkapuoli alaspäin ja kuumenna pannu. Kun nahat
ovat saaneet riittävästi väriä (n.4-5 min), käännä koivet ja paista toistakin
puolta 2-3 minuuttia. Nosta koivet pataan.
Tässä vaiheessa pitää muistaa sanoa, että säästäkää purkkiin jäänyt
ankanrasva. Siivilöikää se ja pankaa jääkaappiin – se on erinomaista
esimerkiksi perunoiden paistamisessa.
Kaada pannulta ylimääräinen rasva
myöskin talteen. Ei kuitenkaan kaikkea, sillä seuraavaksi siinä ruskistetaan
bratwurstit, jotka myös siirretään pataan. Sitten ovat vuorossa paloiteltu
pekoni sekä hienonnettu selleri, hienonnettu sipuli ja paloiteltu porkkana.
Minusta on kivaa jättää ainakin osa porkkanasta hieman isommiksi paloiksi,
jolloin ne erottuvat valmiissa padassa eivätkä pehmene kokonaan.
Kun pekoni on ruskistunut ja sipuli
on pehmennyt, sekoita joukkoon tomaattipyree, timjami sekä rosmariini, kuoritut
valkosipulin kynnet ja puolet lehtipersiljasta hienonnettuna. Kypsentele minuutin,
pari, nosta lämpöä ja kaada valkoviini pannulle. Anna viinin keittyä kokoon
noin puoleen, lisää valutetut pavut, kuumenna ne ja kaada pannun sisältö pataan
ankan ja makkaroiden seuraksi. Lisää vielä juuri kiehautettu kanaliemi ja nosta
pata uuniin. Siellä se saa rauhassa hautua 1 ½ tuntia. Lisää tunnin kohdalla hiukan kanalientä jos pata tuntuu kuivuvan liikaa.
Raasta sillä aikaa juusto ja sekoita
se pankoon. Ripottele seos padan pinnalle ja kuumenna 225°C uunissa tai
grillivastuksen alla kunnes kuorrutus saa kauniin värin. Täyttävä ja maittava
pata on valmis. Hienonna toinen puoli lehtipersiljaruukusta ja ripottele sitä
lautaselle. Lasi lempiviiniäsi ja elämä ainakin hetken hymyilee taas.
p.s. Vaikka valmiin ruoan määrä padassa näyttää kohtalaisen pieneltä, tästä oikeasti riittää syötävää ainakin kahdeksalle.
p.s. Vaikka valmiin ruoan määrä padassa näyttää kohtalaisen pieneltä, tästä oikeasti riittää syötävää ainakin kahdeksalle.
Cassoulet on kyllä ihanaa! Piti oikein käydä katsomassa millaista tein itse aikoinaan, postaus oli vuodelta 2013 ja nimitin sitä teelmäksi. Sinulla näyttää olevan ihan aitoa cassouletia padassasi! :D
VastaaPoistaKiitos hyvästä arviosta. :) Lounais-Ranskassa jokaisella kaupungilla on oma cassoulet resepti ja ne kaikki ovat tekijöidensä mielestä se ainoa oikea. En tiedä hyväksyisikö La Grande Confrérie du Cassoulet de Castelnaudary tätä tekemääni, makkarakaan ei ole ranskalaista. Hyvää ja täyttävää oli kuitenkin.
VastaaPoistaCassoulet taitaa olla sellainen josta joka emännällä on oma reseptinsä. Koska se on rustiikki maalaisruoka ei se kuulu edes olla haute cuisinea.
VastaaPoistaTässä näyttäis olevan oikein onnistunut versio kyseessä
Kiitos:) Makukin oli kohdillaan.
VastaaPoista