Pakkasta pukkaa

Lähipäivien säätiedotus näyttää melko ikävältä. Mikä siinä on, että tilaus ei vaan mene perille?! Olen vuosikausia yrittänyt tilata kehäkolmosen sisäpuolelle sellaista mukavan leppoisaa talvisäätä: lämpötila marraskuulta maaliskuulle tasainen noin -5 astetta ja kerran viikossa taivaalta leijailisi sentti uutta puhdasta lunta. Mutta ei vaan, ei niin millään. Joko lämpötila on nollassa tai juuri ja juuri pakkasen puolella ja täällä tuiskuaa vaakasuoraan räntää ja lunta. Sen seurauksena kaikki kadut kylvetään täyteen suolaa ja muita jäänsulatusaineita, jotka pilaavat niin kengät, lattiat ja matot, kuin koirien tassutkin. Tai toinen vaihtoehto, kuten sääkartasta näkyy: seuraavat päivät värjötellään täällä etelässäkin yli kymmenen ja jopa liki kahdenkymmenen asteen pakkasissa. Voisiko tästä valittaa jollekin kuluttajaviranomaiselle?

Ehkä tämä pakkanen on kuitenkin se vähän pienempi paha? Meidän koirille, joilla ei ole luonnostaan aluskarvaa, puetaan pakkasulkoiluun villahaalari päälle ja taas mennään. Vähän lyhyempiä lenkkejä, mutta kuitenkin vähintään se kolme ulkoilua joka päivä. Vaikka haalari lämmittää ja peittää hyvin, korvat ja tassut jäävät silti paljaiksi. Reippaasti koiravanhukset (12 ja 10,5 v) kuitenkin nauttivat talvesta. Emännänkin on lumeen painautuneista jäljistä mahdollista aika ajoin nähdä, minkä elukan perässä milloinkin mennään.

Jokunen vuosi sitten Helsingin citykaniongelman ollessa pahimmillaan Söpö ja Höpö huomasivat, että kovien pakkasten aikaan kanit menevät pysäköityjen autojen alle lämmittelemään. Vaikka toissavuonna jokin virus pyyhkäisi lähiseudun kanikannan olemattomiin, kaikkien autojen alustat pitää edelleen pakkasilla tarkastaa vähintään kahteen, mieluummin kolmeen kertaan. Think positive: jos kuitenkin…