Naudan
lavan takaosasta leikattu lihasuikale tunnetaan monella nimellä. Teres major on
sen virallinen nimi eli kyseisen lihaksen latinankielinen nimi. Useimmiten tämä
20-25 cm pituinen ja päistään kapeneva lihas on päätynyt naudanruhosta sinne muiden lapapalojen joukkoon tai jauhelihaksi,
vaikka ruoanlaitossa se käyttäytyy lähes kuin oikea filee eli on lihaksena
harvoin käytössä. Hinnaltaan se on hiukan edullisempi kuin oikea naudan
sisäfilee. Stockan Herkun lihatiskissä näitä sattui olemaan ja täytyihän meidän
kokeilla mitä petite tenderistä saa aikaan.
Asiasta
kukkaruukkuun – kun nyt tuli mainituksi Stockan Herkku, niin hiukan pelottaa
mitä sille tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen kun se siirtyy S-ryhmän hoitoon. En
ihan jaksa uskoa vakuutteluja, että Stockan Herkku pysyisi yhtä laadukkaana ja
että sieltä vastakin saisi sellaisia erikoistuotteita, mitä muualta ei saa.
Valloittaja on aina tuonut oman kulttuurinsa valloittamilleen alueille niin
maantieteessä kuin yrityselämässä. Miksi tässä kävisi toisin? Hyvästi kunnon
liha- ja kalatiski, Rainbowta ja Xtraa hyllyyn ja hinnat ylös? Todistakaa, että
olen väärässä! Tiedän, että monelle Stockan Herkku on jo pitkään ollut lähes
ainoa syy käydä siinä talossa. Saa nähdä miten ensi vuonna, vai pysähtyykö väki
suosiolla vaan lähimpään Alepaan tai jatkaa matkaa kauppahalliin? Pysyykö ruokaosaston
Rôtisseur-kilvet? Palataan asiaan ensi vuonna näihin aikoihin, jolloin
osuuskaupalla on ollut runsas puoli vuotta aikaa esittää konkreettisia näyttöjä
suurista lupauksistaan.
Mutta
Petite tenderistä tässä piti puhua. Sillä nimellä se oli Stockan Herkun lihatiskissä ja
ensimmäinen filee meni vakuumipussissa sirkulaattoriin kypsymään.
Petite
tender sous vide
(kahdelle)
1 kpl petite tender (n 300 g)
suolaa
mustapippuria
voita + oliiviöljyä
rouhittuja suolapaahdettuja pistaasinsydämiä
Rouhin fileen päälle merisuolaa sekä mustapippuria,
minkä jälkeen suljin sen vakuumipussiin ja laitoin kypsymään vesihauteeseen 55
asteeseen. Kypsennysaika oli nyt neljä tuntia, mutta lopputuloksen kannalta se
olisi voinut olla pari tuntia pidempikin. Vahva suositus siis 55 asteelle ja 6
tunnille.
Kun filee oli kypsynyt säädetyn ajan, jäähdytin sen ja
laitoin jääkaappiin odottamaan varsinaista ruoanvalmistusta. Lopulta filee
pääsi pois vakuumista ja kuivasin sen huolella. Paistinpannulla kuumensin voin
ja oliiviöljyn melko kuumaksi ja ruskistin fileen. Sitten käärin fileen vielä
hetkeksi folioon vetäytymään. Lopuksi leikkasin valmiin fileen neljään osaan ja kierittelin
ne pistaasimuruissa.
Lautasella oli lisäksi kermassa haudutettua
kukkakaalia, paistettua uutta siikliä, uunissa paahdettuja tummia rypäleitä
sekä kantarellikastiketta.
Enpäs ollut tällaisesta ruhonosasta kuullutkaan, kiitos sivistämisestä! :) Näyttää erinomaisen herkulliselta, tuo pistaasimuru vielä pisteenä iin päällä.
VastaaPoistaTässä bloggaamisessa sivistyy itsekin koko ajan.
VastaaPoistaNäyttää siltä että lihateollisuus on vihdoin Suomessakin herännyt markkinatalouteen. Mitä enemmän naudan tai possun ruhosta voi leikata irti itsenäisenä myytäviä lihaksia, sitä kalliimmalla ne voi myydä. Ei siitä ole kovinkaan montaa vuotta aikaa kun kukaan ei ollut kuullutkaan flankista, picanhasta, maminhasta, secretosta, presasta, plumasta tms.
Soppalihasta ja jauhelihasta ei saa läheskään niin hyvää katetta ;)
Juuri näinhän tuo on - ja silti täydestä menee meikäläisille kaupassa aina kaikki "uutuudet" :D
VastaaPoistaMinä ostin joku viikko sitten näitä Prismasta, olivat muistaakseni Atrian pakkaamia, en ollut aiemmin nähnyt kyseistä leikkuuta ennen. Grillasin ne ja se onnistui ihan hyvin, puolen tunnin foliolepuutus oli paikallaan. Tämä sinun ohjeesi kuulostaa vielä paremmalta. :)
VastaaPoistaMielenkiintoisia uutuuksia(?) tosiaan. Näitä on kiva kokeilla eri tavoin valmistettuna. Saa nähdä mistä ruhonosasta pelastetaan seuraava "filee" joutumasta jauhelihaan ;)
VastaaPoistaHieno resepti!
VastaaPoistaTein ite justiinsa jutun petit tenderistä. Onhan se huipu tavaraa joka pysyy onneksi vielä aika kohtuullisessa hinnassa :)