Ei tullut takkia, tuli nenäliina...

Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä, kuten kaikki tietävät. Eikä meilläkään aina onnistu ruoat, vaikka isommista mokista harvemmin blogataan. Välillä täytyy kuitenkin tuoda tänne näitä epäonnistuneitakin tekeleitä. Tai voidaanko puhua kovin pahasta epäonnistumisesta, jos sitä silti voi vielä syödä?

Hyvänä aikomuksenani oli yrittää tehdä amerikkalainen kurpitsakääretorttu, pumpkin roll, jollaisia olen nähnyt monissa amerikkalaisblogeissa näin kiitospäivän alla. Reseptihän on suurinpiirtein samanlainen kaikilla, joten ei muuta kuin tekemään? "Piece of cake"? Otettuani sitten uunista vasta paistamani, kurpitsasoseella maustetun kääretorttulevyn, resepti opasti käärimään sen rullalle jäähtymään. Ilmeisesti olin liian hätäinen ja kakkupohja liian kuuma/kostea/ylikypsä/jotainmuuta, koskapa myöhemmin avattuani rullan totesin sen olevan murtunut kokonaan poikki parin sentin välein – eli ei siitä kääretorttua tullut. 

Olin jo kuitenkin tehnyt reseptin mukaisen täytteen – josta tuli äklömakeaa (kuten niin monessa muussakin amerikkalaisessa leivonnaisessa). Niinpä yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli, raaputin veitsellä tahmeat kakunpalaset uunipellille leivinpaperille ja työnsin pellin uuniin 60 asteen kiertoilmaan. Siellä se oli viitisen tuntia ja kakunpaloista tuli rapeita ”keksejä”. Ohensin vähän täytettä saadakseni makean dippikastikkeen kekseille. Paitsi, että se oli edelleen äklömakeaa eikä sitä voinut syödä, mutta kurpitsasosekeksit olivat sellaisenaan loppujen lopuksi ihan hyviä…

Täytyy kokeilla tehdä sitä kurpitsakääretorttua uudestaan - jollain toisenlaisella reseptillä - ehkä joskus ensi vuonna.