Kännikanaa eli beer butt chicken

Tämä ehkäpä jo klassikoksi tullut grilliruoka on kai kotoisin Atlantin takaa BBQ:n ihmemaasta Ameriikasta. Ei mitenkään hienostunut ruoka alkujuuriltaan, onpahan joku kait yrittänyt saada kanaa pysymään pystyssä grillissään ja kun ei muuten oikein lykästänyt, työnsi kädessään olleen oluttölkin kanan vatsaonteloon ja katso – tipu pysyi pystyssä. Kehitys kehittyi, oluttölkki korvattiin milloin siideri- milloin colatölkillä ja lopulta joku keksi kaupallistaa kypsennystavan. Epähygieeniseksi ja epäterveelliseksikin haukuttu tölkki korvattiin grilliin asetettavalla telineellä, jossa saatiin aikaan samanlainen kypsennys kuin aikanaan ”alkugrillissä”.

Läppärini akku sanoi työsopimuksensa irti -  ennen aikojaan ainakin omasta mielestäni - ja niinpä oli tilattava uusi. Vaihto vaati koneen kuoren avaamista, ja siksi pyysin liikettä vaihtamaan akun puolestani. En oikein lukeudu elektroniikkaihmeiden joukkoon. Vein koneeni liikkeeseen, ja siellä luvattiin homman hoituvan noin tunnin sisällä, joten jäin kiertelemään ja katselemaan esillä olevaa valikoimaa. Verkkokaupassa on myynnissä myös grillaustarvikkeita, ja silmiini osui kanan kypsennykseen tarkoitettu härpäke. Sen hinta oli vain 8,90 euroa ja jotenkin se kulkeutui mukanani kassalle, jossa se tietenkin piti maksaa. Kaljatölkkikanan konsepti on jo vuosien takaa tuttu, mutta koskaan en vaan ole tullut laittaneeksi broileria sillä tavoin. Nyt siihen tuli pätevä syy, joten ruokakauppaan, kana kassiin ja kotiin grillaamaan.

Olen lukenut aiheesta netistä jo vuosia sitten, ja lukemani palautui taas mieleeni. Kaikki eivät yksimielisesti kehu menetelmää, toiset taas vannovat sen nimeen. Hyvä juttu aiheesta löytyy täältä. Pianpa saan asian itse selville.

Maustesekoitus kanalle

Koska minulla oli vielä jäljellä noin puolet juuri tekemästäni meksikolaisesta maustesekoituksesta, päätin käyttää sitä. Lisäsin siihen ½ tl suolaa ja yhden ruokalusikallisen ruokosokeria.

Ja sitten

Puhdistin broilerin sisältä talouspaperilla ja puristin sinne 1/4 sitruunan mehun. Levitin ensin rypsiöljyä linnun sisä- ja ulkopinnalle ja myös rintalihan ja nahan väliin. Hieroin tipun sekä sisä- että ulkopuolelta maustesekoituksella ja laitoin sitä sormella myös rintalihoihin nahan ja lihan väliin. Kuumensin grillin noin 230 asteeseen. Jätin päälle reunimmaiset kaksi poltinta eli toisin sanoen käytin epäsuoraa kypsennysmenetelmää. Lorautin olutta telineen keskiössä olevaan kuppiin ja maustoin sen lopulla maustesekoituksella. Asetin broiskun telineessään keskelle grilliä kannen alle ja noin 20 minuutin kuluttua alensin lämpöä 200 asteeseen. Annoin sen kypsyä siellä yhteensä tunnin, jonka jälkeen lintu oli kypsä ja valmis. Itse asiassa jo liiankin kypsä. Pienempikin lämpö olisi riittänyt. Samaan aikaan kanan kanssa grillasin esikypsennettyjä maissintähkiä. Niistä, tuoreista ja makeista kotimaisista herneistä ja keitetystä riisistä tuli lisäke kanalle.

Lopputulos oli ”ihan kiva” eli ei siinä mitään vikaa ollut, jos nyt ei lasketa tekijän virhettä eli liiankin kuumaa grilliä. Nestemäärä kupissa oli lopussa sama kuin alussakin. Tämä tarkoittanee, että kanaa sisältä päin kypsentävää höyryä ei ole mainittavasti syntynyt. Kana oli ihan OK, mutta mitään wau –efektiä ei tullut. Vastaavanlaiseen lopputulokseen pääsee muillakin tavoilla, joten saattaa olla, että tämä härpäke hautautuu kodinkoneiden hautausmaalle ellei suorastaan päädy kierrätykseen. Ainahan voi käyttää sitä oluttölkkiä, jos haluaa pystyssä grillattua kanaa. Valitettavasti teknisistä syistä kuvia aiheesta ei ole enempää, mutta vastaahan yksikin kuva jo tuhatta sanaa.