Mansikkamaito
ja mustikkamaito ovat lapsuuden kesien makuja.
Tässä pitäisi nyt olla sellainen retroromanttinen kuva, jossa vanhan ladon harmaantuneista seinälaudoista tehdyllä pöytätasolla lojuu näennäisen huolimattomasti taiteltu punaruudullinen keittiöpyyhe, pieniä sieviä ahomansikoita pujotettuina heinänkorsiin, niiden vieressä kolhiintunut siniraitainen emalimuki melkein puolillaan metsästä poimittuja mustikoita ja muutama mustikanlehti, ehkä myös vielä hiukan keskeneräinen päivänkakkaraseppele sekä pari vanhaa, naarmuuntunutta alpakkalusikkaa, asetelman taustalla kesäinen koivikko ja vanha alumiininen maitokannu. Mutta kun sellaista kuvaa ei nyt ollut mahdollista tehdä, jouduin tyytymään torilta ostettuihin mansikoihin sekä pensasmustikoihin ja lavastamaan hiukan vaatimattomamman kuvan keittiön työpöydälle.
Aidot ahomansikat ja metsämustikat olisivat tähän huomattavasti maukkaampia kuin nämä jalostuksen avulla aikaan saadut puutarhamarjat. Mustikan näköinen pensasmarja ei edes värjää maitoa kunnolla kuten oikea mustikka ja ehkä jonain päivänä joku onnistuu jalostamaan pensasmustikkaan vielä mustikan maunkin.
Jalostetut marjat pitää survoa ihan kunnolla ja mieluummin valmistaa koko juoma blenderissä jotta mansikka-/mustikkamaidosta tulisi lähes kelvollista. Ahomansikoille ja metsämustikoille riittää käsin survottuna paljon kevyempikin käsittely eikä niiden makua voita mikään. Siispä mars poimimaan aitoja ahomansikoita ja metsämustikoita heti kun marjoja alkaa löytyä.
Tässä pitäisi nyt olla sellainen retroromanttinen kuva, jossa vanhan ladon harmaantuneista seinälaudoista tehdyllä pöytätasolla lojuu näennäisen huolimattomasti taiteltu punaruudullinen keittiöpyyhe, pieniä sieviä ahomansikoita pujotettuina heinänkorsiin, niiden vieressä kolhiintunut siniraitainen emalimuki melkein puolillaan metsästä poimittuja mustikoita ja muutama mustikanlehti, ehkä myös vielä hiukan keskeneräinen päivänkakkaraseppele sekä pari vanhaa, naarmuuntunutta alpakkalusikkaa, asetelman taustalla kesäinen koivikko ja vanha alumiininen maitokannu. Mutta kun sellaista kuvaa ei nyt ollut mahdollista tehdä, jouduin tyytymään torilta ostettuihin mansikoihin sekä pensasmustikoihin ja lavastamaan hiukan vaatimattomamman kuvan keittiön työpöydälle.
Aidot ahomansikat ja metsämustikat olisivat tähän huomattavasti maukkaampia kuin nämä jalostuksen avulla aikaan saadut puutarhamarjat. Mustikan näköinen pensasmarja ei edes värjää maitoa kunnolla kuten oikea mustikka ja ehkä jonain päivänä joku onnistuu jalostamaan pensasmustikkaan vielä mustikan maunkin.
Jalostetut marjat pitää survoa ihan kunnolla ja mieluummin valmistaa koko juoma blenderissä jotta mansikka-/mustikkamaidosta tulisi lähes kelvollista. Ahomansikoille ja metsämustikoille riittää käsin survottuna paljon kevyempikin käsittely eikä niiden makua voita mikään. Siispä mars poimimaan aitoja ahomansikoita ja metsämustikoita heti kun marjoja alkaa löytyä.
Mansikkamaito /
Mustikkamaito aidoista aineksista
noin
1 dl ahomansikoita tai metsämustikoita
1
rkl kidesokeria
1-2
dl kylmää (kermaista) maitoa
Laita
marjat lasiin tai pieneen kulhoon ja lisää sokeri. Survo marjoja kevyesti
haarukan kanssa, lisää maito ja sekoita. Nauti heti, mieluiten paljain jaloin
kesänurmikolla, tee iso annos lisää ja tarjoa kaikille kavereillekin.
Ihanat retrojuomat.Minä kuulin pikkulintujen kautta että tänä kesänä ei ehkä tule paljon mustikoita mutta onneksi on pakastesellaisia:)
VastaaPoistaVoih, toivottavasti pikkulinnun kertoma oli vain uutisankka ja mustikkasato olisi sittenkin ihan kelvollinen :)
VastaaPoistahahaa! Olisi pitänyt arvata että täältä tämäkin kaivattu resepti olisi löytynyt... Olin lasten kanssa kesällä mustikkametsässä, ja saimme kaikki kerättyä mukinpohjille sen verran että hehkutin koko kotimatkan kuinka hyvät mustikkamaidot saaliista tuleekaan. No, kotona lorautin maidot laseihin ja mustikat perään (ei tullut mieleenikään kysyä googlelta reseptiä), ja pyysin lapset pöytään. Ei päässyt juoma hitiksi asti, eikä kuulemma ei maistunut muuta kuin maidolta. Totesin itsekin että maku oli kyllä kaukana siitä mitä muistin itse lapsena nauttineeni.
VastaaPoistaNo nyt voinkin heti ensi kesänä voin korjata tämänkin makuelämyksen paremmaksi...
Että oli sitten jäänyt yksi pieni, mutta oleellinen työvaihe tekemättä?... No sattuuhan sitä :) Ensi kesänä uusiksi, tai pakastemustikoilla vielä nopeammin ;)
VastaaPoista