Kala haisee? Entä MMM:n suunnitelmat?

Tuore kala ei haise miltään, mutta tänä päivänä aika harvalla suomalaisella on pienintäkään mahdollisuutta kokea tuoreen kalan tuoksua, mausta puhumattakaan, ellei kalasta itse.  Tähän asti kauppias on kuitenkin joutunut kertomaan kuluttajalle päiväyksen, jolloin kala on pyydetty. Valitettavan monessa tapauksessa se päivä on ollut noin viikon tai jopa kaksi viikkoa aiemmin. Nyt Maa- ja metsätalousministeriö on viemässä kuluttajalta tämänkin tärkeän oikeuden saada kysyä ruokansa tuoreudesta.

Viikon valitukset.

Ei aprillipäivänä, vaan toukokuun 8:n päivän Hesarin taloussivuilla oli pieni uutinen, että jos maa- ja metsätalousministeriön valmistelema esitys menee läpi, kauppiaiden ei enää tarvitse lainkaan ilmoittaa kuluttajalle kalan pyyntipäivää.

Neuvotteleva virkamies Sebastian Hielm kertoo esityksen tekevän kalakaupan tasapuolisemmaksi. Kun ulkomaisen kalan pyyntiaikaa on joskus vaikea selvittää puutteellisten merkintöjen takia, merkintävelvollisuus tulee poistaa kaikilta. Hielmin mukaan muutos helpottaa kauppiaiden työtä. Kauppias toki saa vapaaehtoisesti ilmoittaa pyyntipäivän niin halutessaan, mutta ensi joulukuussa se ei enää olisi pakollista.

Kalankasvattajaliiton hallituksen puheenjohtaja, Johannes Åberg, kummastelee MMM:n valmistelemaa esitystä, joka oleellisesti heikentää kuluttajan tiedonsaantia.

Muutama kyseisen uutisen kommentoija ehti epäillä jopa sellaista, etteivät ministeriön virkamiehet sittenkään olisi niin lahjomattomia ja korruptoitumattomia kuin mitä yleisesti luullaan…

Olin aika tyrmistynyt ja sanaton luettuani tämän uutisen, johon Hesarin pääkirjoitussivu palasi vielä äitienpäiväsunnuntain pääkirjoituksessaan. Eikö kukaan koskaan lue talousuutisia tai pääkirjoitussivuja, kun en ole missään muualla nähnyt ihmeteltävän MMM:n suunnitelmia? Vai eikö raa'an kalan tuoreus yksinkertaisesti kiinnosta ketään? Mielivaltaisesti määritelty kalan ”viimeinen käyttöpäivä” on yhtä tyhjän kanssa. Pitääkö tässä maassa olla kermapyllyinen ökyruokasnobi, jotta voi kysellä kalan pyyntipäivää? Joka tuutista syydetään kuluttajille luomuinfoa ähkyksi asti, mutta raa'an kalan tuoreus tai terveellisyys ei kiinnosta sen enempää ministeriötä, tutkijoita kuin kuluttajiakaan. Joku pieni inahdus on sentään kuulunut huolestumisesta graavikalan ja jauhelihan kylmäketjun katkeamattomuudesta.

Tällä hetkellä monen kalatiskin seinällä on luettelo, josta asiakas voi tarkistaa kalan pyyntipäivän. Epäilyttävämmät kauppiaat pihtaavat tätä päiväystä, mutta joutuvat kuitenkin kertomaan sen kysyttäessä. Tai oikeamminkin kysyttäessä sitä toisen kerran, sillä ensimmäinen vastaus alkaa yleensä sanoilla: ”se on tullut meille…”. Toisella kysymisellä vastaus tulee pienellä viiveellä ”oota vähän, mä käyn kysymässä tuolta takahuoneesta”.

Suomessa ylpeillään puhtaalla, tuoreella ruoalla – ja samalla kalatiskissä myydään ”raakakypsytettyä” kalaa, jota ei söisi kissakaan, mutta suomalaiselle sen pitää kelvata. Jos vuoden lopulla pyyntipäivääkään ei enää tarvitse kertoa, alan yhä enemmän ymmärtää Silvio Berlusconia ja Jacques Chiracia, jotka taannoin haukkuivat suomalaisen ruoan kelvottomaksi. Niistä kommenteista syntyi tiettävästi muutamia uusia, lukuisten tutkijoiden sekä monenlaisten julkimoiden tähdittämää ruokahanketta ja -seminaaria, jotka ainakin tämän Hesarin jutun mukaan ovat kuitenkin olleet enemmän pelkkää puuhastelua sekä rahan- ja ajanhukkaa kuin todellisia parannuksia ruokakulttuuriin.  

MMM:n valmistelema esitys puolestaan romuttaa viimeisenkin toivon siitä, että suomalaista ruokaa kehtaisi kehua maailmalla. Kotimainen kala on niin hintavaa, että sillä rahalla soisi saavansa lautaselleen edes tuoretta ruokaa. Muutenkin Suomessa kulutettavasta kalasta vain noin 30% on täällä kotimaassa tuotettua ja/tai kalastettua ja loput 70% tulee mistä mikäkin, aika kaukaa joka tapauksessa. Ilmeisesti kuitenkin saamme vastaisuudessa ruokapöytäämme tasapuolisesti yhä vain vanhempaa ja vanhempaa kalaa, vaikka se ei liene kenenkään etu? Vai onko, ja jos on, niin kenen etu…? Siirrymmekö yhä enemmän ulkomaisten raakakalapakasteiden kuluttajiksi, vaikka Suomessa on 187.888 yli viiden aarin kokoista järveä sekä 52.471 neliökilometriä merialuetta, jotka kaikki kuhisevat kotimaista kalaa?

Toivottavasti Maa- ja metsätalousministeriöstä löytyy edes sen verran tervettä järkeä, että tällainen järjetön suunnitelma haudataan kaikessa hiljaisuudessa. Ainakin minä haluan tietää, koska kalani on nostettu vedestä.