Purjo + herkkusieni + pappardelle = Delicious

Otsikon viimeinen sana viittaa paitsi lopputulokseen, myös englantilaiseen ruokalehteen, jonka helmikuun numerosta löysin helppotekoisen purjo-herkkusienipastan reseptin ja totesin, että seuraava viikon kasvis onkin sitten purjo.

viikon kasvis 14/52:  purjo

Purjo on huomattavasti miedompi kuin muut sipulit. Yleensä siitä käytetään ruoanlaittoon vain valkoinen osa (tarkoittaa myös tuota vaaleamman vihreää osaa). Tunnetuin purjoruoka lienee ranskalainen peruna-purjososekeitto, vichysoisse, joka yleensä tarjoillaan kylmänä ja klassinen purjo-pekonipiiras Julia Childin tapaan vie kielen mennessään.

Purjo-herkkusienipasta

(kahdelle)

voita

200 g herkkusieniä (valkoisia tai ruskeita)

2 valkosipulinkynttä

1 tuore iso rosmariininoksa

2 purjoa

1 dl kuivaa valkoviiniä

1 dl kuohukermaa

200 g tagliatellea tai pappardellea (leveää nauhapastaa)

kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa

parmesaaniraastetta

Leikkaa herkkusienet ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja rosmariininlehdet. Sulata paistinpannulla nokare voita, lisää valkosipuli sekä rosmariini ja kuullota niitä voissa vajaan minuutin verran. Lisää herkkusieniviipaleet ja kypsentele niitä mausteissa sekoitellen noin 5 minuuttia kunnes sienistä enin kosteus on haihtunut. Kaada sienet mausteineen kulhoon odottamaan.

Leikkaa purjot noin 10 cm pätkiksi ja pätkät edelleen suikaleiksi pitkittäin neljään osaan. Huuhtele purjoista mahdollinen multa pois. Sulata paistinpannulla nokare voita, lisää purjosuikaleet ja kuullota niitä noin 10 minuuttia kunnes ne ovat kauttaaltaan pehmenneet. Lisää valkoviini ja jatka kuullottamista kunnes viini on lähes kokonaan haihtunut. Lisää kerma, anna kiehahtaa ja lisää purjojen joukkoon kypsennetyt herkkusienet.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan (8 minuuttia), valuta se, kaada takaisin kattilaan ja kääntele kasvikset pastan joukkoon. Lisää persijlasilppu ja sekoita hyvin. Ripottele lautasella pastan päälle vielä hiukan parmesaaniraastetta.

Anjovis-poropiiras

Se on sitten taas kesäaika. Tällaiselle kroonisesti aamu-uniselle persoonalle menee monta viikkoa tottua siihen, että herätys on tuntia aiemmin kuin normaalisti ja syksyllä sopeutuminen toiseen suuntaan on vielä vaikeampaa. Kun syksyllä muutenkin valoisa aika lyhenee, niin yhtäkkiä takaisin normaaliaikaan siirtymisen jälkeen pimeä tuleekin tuntia nopeammin kuin edellisenä päivänä. Apua! Olen kuullut monenlaisia selityksiä kesäajan puolesta, mutta Suomen pituuspiireillä yksikään niistä perusteista ei kuulosta minun korviini järkevältä. 

Ja eikös kaiken sen, mitä lasketaan ”normaaliksi” pitäisi olla enemmistönä ja kaiken normaalista poikkeavan vähemmistönä?  Olen kysynyt monelta viisaalta ihmiseltä tätä asiaa jo vuosikaudet, mutta kukaan ei vielä ole osannut vastata: 

Miksi normista poikkeavaa ”kesäaikaa” on noin 7 kuukautta, mutta normaaliaikaa vain 5 kuukautta?...  Parasta kun otettaisiin tämä ”kesäaika” Suomen ympärivuotiseksi viralliseksi ajaksi ja lakattaisiin hölmöläisten tavoin rukkaamasta kelloja kaksi kertaa vuodessa.  Murh!

Kylmäsavuporo, Abban anjovisfileet ja ”mustaleima” Koskenlaskija ovat tämän voimakasmakuisen surf&turf –piirakan salaisuus. Suunnittelin reseptin 2000-luvun alkupuolella Abban reseptikilpailuun ja tällä heltisi hopeasija. Vain paria pikkujuttua olen vuosien varrella parannellut, mutta pääosin tämä on ihan se alkuperäinen resepti. Piirakan täytteen ainekset ovat itsessään niin suolaisia, että mitään lisäsuolaa ei tarvita ja piiraan kyytipojaksi tarjottavan salaatinkin tulee olla mahdollisimman kevyttä ja raikasta. Tätä piirakkaa voisi parhaiten luonnehtia ”äijäruoaksi”.

Anjovis-poropiiras

pohja

100 g voita tai leivontamargariinia

2 dl vehnäjauhoja

2 rkl kylmää vettä

täyte

1 tölkki Abban anjovisfileitä (ei janssonfileitä!!!)

100 g kylmäsavuporoa paperiohuina viipaleina

100 g Koskenlaskija voimakas –sulatejuustoa

1 rkl sitruunamehua

1 dl ruohosipulisilppua

4 munaa

2 dl maitoa

100 g mozzarellaraastetta

0,5 tl rouhittua mustapippuria

salaatti

erilaisia vihreitä

kurkkua

cantaloupemelonia

Nypi huoneenlämpöiseen rasvaan jauhot ja vesi tasaiseksi seokseksi. Painele taikina piirakkavuokaan ja esikypsennä uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia( tai mikrouunissa 800W teholla noin 7 minuuttia). Anna pohjan jäähtyä sillä välin kun valmistat täytteen.

Valuta anjovikset ja murskaa ne hienoksi. Pilko kylmäsavuporoviipaleet noin 5x5 mm paloiksi. Murskaa sulatejuusto haarukalla murusiksi. Sekoita keskenään anjovis, kylmäsavuporo, juusto, sitruunamehu sekä puolet ruohosipulisilpusta ja levitä täyte piiraspohjalle,

Vatkaa munat ja maito, lisää niihin loput ruohosipulista, juustoraaste ja mustapippuri. Kaada seos piirakan täytteen päälle. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia (tai mikrouunissa 800W teholla 10 minuuttia, minkä jälkeen keskiteholla vielä 5 minuuttia). Anna piiraan vetäytyä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Valmista piirakan seuraksi salaatti kurkusta, cantaloupemelonista ja erilaisista salaatinlehdistä. Salaatti ei kaipaa mitään mausteita.

Ajatuksia mämmistä ja varaslähtö pääsiäiseen: mämmipannacotta

Lähikaupan kylmäkaappiin oli ilmestynyt mämmiä.  Pääsiäiseen on pari viikkoa aikaa, joten tässä ehtii vielä hyvin kokeilla erilaisia mämmijälkiruokareseptejä. Samalla piti testata pari mämmipikariuutuutta, joista valmistaja on ilmeisesti yrittänyt tehdä perusmämmiä helpommin lähestyttäviä välipala-annoksia. 

Vanilja-kerrosmämmi oli ihan ok, vaikka pakastus-sulatus -prosessi olikin vaikuttanut harvinaisen epäedullisesti annoksen ulkonäköön ja rakenteeseen. Kelvollinen korvaaja perusmämmi-sokeri-kerma -yhdistelmälle. 

Kinuski- kaakao-kerrosmämmi olisi sen sijaan meidän mielestämme kaivannut joko reseptin parantelua tai sitten rohkeutta jättää se kokonaan tekemättä. Heikko esitys jonkinlaiseksi välipalavanukkaaksi. Ei tarvitse ostaa toista kertaa.

Joitain vuosia sitten ehdotin Kymppi-mämmille, että heidän pitäisi alkaa valmistaa mämmiä vientiin. Pieniä vanukaskippoja, joissa on mämmin päällä valmiiksi ohut kerros sokeria sekä (kesto)kermavaahtopursotus. Ihan siis perusmämmiä perinteisine lisäkkeineen. Samanlaisia annoksia kuin suklaavanukkaat tai riisipuurovälipalat. Sain vastaukseksi, ettei heillä ole resursseja tällaiseen eikä oikein uskoakaan siihen, että mämmi voisi menestyä maailmalla. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ”Malta”-energiajuoman makuinen välipala-annos ”Mammi energy” olisi loistava vientiartikkeli ainakin (aluksi) Karibialle ja Lähi-Itään, jossa tällainen maku on entuudestaan tuttu ja hyvinkin suosittu. Idean alkuperäisenä esittäjänä varaan joka tapauksessa oikeuden provisioon myyntituotoista, mikäli mämmin maailmanvalloitus jonain päivänä toteutuu.

Mämmiin kiteytyy suomalaisten huono itsetunto.

Suomalainen ei varmaan koskaan lakkaa hihitellen kertomasta ulkomaiselle vieraalle sitä aataminaikuista juttua, miten *hihihihihi*  mämmi muistuttaa *hihihihihi*  jotain *hihihihihihi* ruoansulatuskanavan toisesta päästä *hihihihi*  tulevaa *hihihihihihihihihi* eritettä…  Varmaan olutkin sitten muistuttaa sitä toista eritettä, joten ei sitäkään kannatane kaataa juomaksi lasiin ettei tule vääränlaisia assosiaatioita? 

Vaikka mämmin sesonki onkin vain alkuvuodesta pääsiäiseen, sen maun ei luulisi olevan suomalaisen suuhun kovin oudon ottaen huomioon, että kaikki kuitenkin hehkuttavat saaristolaisleipää, jonka pääasiallinen maku tulee ihan niistä samoista ruismaltaista mitä mämmissäkin käytetään. Ääliömäiseltä kuulostavan hihittelyn sijaan meidän pitäisi olla ylpeitä näin hienosta ja todella alkuperäisestä suomalaisesta perinneruoasta. Vähän hävettää että kun suomalaiset eivät sitä itse huomanneet, niin tunisialaisen kokin, Ahmed Ladarsin, piti kirjoittaa meille suomalaisille mämmikeittokirja ja osoittaa mämmin monikäyttöisyys joko sellaisenaan tarjottavaksi tai uusien upeiden ruokien raaka-aineeksi. Ei kaikkien tarvitse Juha Miedon tavoin syödä mämmiä liki 50 tuokkosellista pääsiäisen mittaan (ja säästää muutama rove vielä juhannukseksi), mutta jotenkin tämän ruoan alennustila kaipaisi korjausta. Aloitetaan mämmipannacotalla.

Mämmipannacotta

(kuudelle)

1 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua

2 rkl sokeria

100 g mämmiä

2 liivatelehteä (= 4 g)

kermavaahtoa

hedelmäraekaramelleja

Laita kattilaan kerma, maito, appelsiinimehu, sokeri sekä mämmi, vatkaa hyvin sekaisin ja kuumenna kiehumispisteeseen. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5 minuutin ajan ja sulata ne kuumaan pannacottaseokseen koko ajan hyvin sekoittaen. Jaa seos kuuteen annosvuokaan tai lasiin ja laita jääkaappiin jähmettymään vähintään kolmen tunnin ajaksi, mielellään vielä pidemmäksikin aikaa.

Koristele annokset tarjottaessa kermavaahdolla ja hedelmäraekaramelleilla.