Kun
nuori muuttaa pois kotoa, ruoanlaitto ei välttämättä kuulu hänen suurimpiin
vahvuuksiinsa. Oppilaitoksen ruokalasta saa edullisen aterian ja päivän muu
ruoka saattaa kuittaantua pikaruoalla tai eineksillä. Jossain vaiheessa ne
alkavat kyllästyttää. Jos nuoren uudessa omassa kodissa/ opiskelijakämpässsä
tms on edes jonkinlainen ruoanlaittomahdollisuus, joululahjaksi ehtii vielä
askarrella henkilökohtaisen keittokirjan.
Se
toimii näin:
* Pieneen
vihkoon kerätään lahjan saajan 15-20 lempiruoan reseptit, joiden valmistus ei ole vaikeaa, ei vaadi
kovin suurta tai kallista ainesvalikoimaa eikä montaa astiaa.
* Keittokirjavihkosen
reseptit numeroidaan.
* Hillopurkkiin
taitellaan paperilappusia, joiden numerot vastaavat keittokirjan numerointia.
* Kun
tulee hetki ”mitähän tänään söisi”, otetaan purkista umpimähkään yksi numero ja
valmistetaan vastaava ateria reseptivihkosesta.
p.s.
Tällainen ”arpalippukeittokirja” toimii myös ihan tavallisessa aikuisessa perheessä, kun ei
millään keksi mitä laittaisi ruoaksi.
Ihana lahjaidea!:) Ja tuo arpalippusysteemi tulisi itsellekin välillä todella tarpeeseen. Viime aikoina on taas ruoanlaitto ollut yhtä tahkoamista, kun ei sitten millään keksi mitään, vaikka onhan niitä reseptejä maailma pullollaan.;)
VastaaPoistaKiva idea! Meilläkin alkaa olla ne ajat lähellä, että jälkeläiset lähtee omilleen.
VastaaPoistaItse tehty keittokirja lapsuuden kodin ruoista on kyllä maailman paras joululahja!
VastaaPoistaItse sain sellaisen vanhemmiltani joitain vuosia taaksepäin ja ilo lahjasta oli valtava. Kirjan esipuheessa oli mainittu, että reseptit oli kasattu yksien kansien sisään, sillä oli huomattu, että me lapset soittelimme usein ja kysyimme neuvoja näissä ohjeissa, mutta että kirja ei tarkoita sitä etteikö jatkossakin saisi soittaa :)