tiistai 25. kesäkuuta 2019

Rukiiset kiiskikukkoset


Kun Suomessa vähitellen aletaan herätä siihen, että on olemassa muitakin ruokakaloja kuin kalapuikot, pakasteseiti, tarjouslohi, nahaton virolainen kuhafilee ja jokunen satunnainen silakka, niin oikeiden kalakauppiaiden kylmäaltaissa on näkynyt jopa kiiskifileitä.
Kiiski on todella herkullinen, joskin kovin pienenä kalana suhteellisen työläs perata. Mutta jos sellaisia sattuu kalakauppiaalta löytämään valmiiksi fileoituna, kannattaa ostaa ennen kuin joku herkkusuu ehtii viemään ne kaikki. Aiemmin olemme paistaneet kiiskifileitä ruisjauhotettuina kuten silakkaa, mutta tällä kertaa kokeilimme tehdä niistä pieniä kalakukkoja, kiiskikukkosia. Aika herkullista!



Kiiskikukkoset

taikina
4 dl ruisjauhoa
2 dl vehnäjauhoa
¾ tl suolaa
150 g voita
4-5 rkl kylmää vettä

2 kovaksi keitettyä kananmunaa
50 g voita
2 rkl hienonnettua tilliä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
ripaus suolaa

noin 500 g kiiskifileitä (24 fileetä)
hienoa merisuolaa ja valkopippuria
1 paketti Snellmannin kunnon pekonia

uuniin mennessä ja uunin jälkeen vielä voitelu voisulalla

Sekoita keskenään jauhot sekä suola. Lisää jääkaappikylmä voi pieninä kuutioina ja nypi jauhojen kanssa muruseokseksi. Lisää kylmä vesi lusikallinen kerrallaan ja sekoita aineksista tasainen ja koossa pysyvä taikina. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna tekeytyä viileässä tunnin verran ennen käyttöä.

Murskaa kananmunat haarukalla ja sekoita pehmeän voin kanssa. Lisää mausteet, sekoita ja laita viileään odottamaan piirakantekoa.

Leikkaa pekonipaketin sisältö puoliksi kahteen eri kasaan ja puolikkaat edelleen muutaman sentin suikaleiksi. Toinen puoli pekonista menee piirakan pohjalle, toinen puoli kalojen päälle.

Levitä kiiskifileet vierekkäin nahkapuolia alaspäin ja mausta fileet suolalla sekä valkopippurilla.

Kauli hiukan lämmennyt taikina pieni pala kerrallaan muutaman millin ohueksi levyksi ja ota siitä muffinivuokaan sopivia ympyränmuotoisia kappaleita. Painele taikina vuoan koloihin. Kun kaikki 12 koloa on vuorattu, taikinaa pitäisi olla jäljellä vielä hiukan vajaa puolet kansia varten.


Jaa puolet pekonisuikaleista tasan vuokaan taikinan päälle. Lusikoi sitten pekonin päälle munavoita. Painele vuokaan sitten jokaiseen koloon pari kiiskifileetä pienempinä paloina ja näiden päälle loput pekonisuikaleista.

Kauli loput taikinasta muutaman millin ohueksi levyksi ja ota siitä sopivalla muotilla (juomalasi tms) hiukan muffinvuoan koloa suurempia paloja kansiksi. Liimaa ja nipistele taikinakansi kiinni veden avulla. Lopuksi voitele pinta voisulalla ja viillä kannen pintaan muutamia höyryreikiä.

Kypsennä kiiskikukkoset uunissa 200 asteessa noin 20-30 minuuttia kunnes ruistaikinakuori on saanut sopivasti väriä ja kalat sekä pekonit kukkosen sisällä ovat varmasti kypsyneet.

Voitele kypsät kukkoset vielä kerran voisulalla ja tarjoile hiukan lämpiminä raikkaan salaatin kanssa.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...


Huomion arvoinen kalaruoka, sattuisi vain saamaan jostain jotain pikkukaloja.
Kaupan "kalatiski" pussilohipalju ei tarjoa yleensä mitään muuta kuin lohta, syksyllä muutaman kerran silakkaa, nekin kun saisi kokonaisina silakoina, olisivat parempia.
Seitä- ja kalapuikkoja vältän ostamasta, joskus talviaikaan saatan käyttää kalakeittoon lohen lisänä. Mutta missä ovat ne kaikki kotimaiset järvikalat ruokakaupoista, sieltä niitä pitäisi saada.

Ulla kirjoitti...

Samaa mieltä. Olisi hienoa saada kotimaista järvikalaa ruokakaupasta. Pussilohipalju on kyllä erittäin osuva termi :-D

Tätä reseptiä täytyy kokeilla, jahka sopivia pikkukaloja löytyy.

Tuplaespresso kirjoitti...

Tähän voisi hiukan muokaten lainata Kaarlo Kramsun Ilkka-runon seitsemättä säkeistöä:
”Ei pikkukalaa Suomes’ saa, ken itse sit’ ei hanki.”
Onkivavan ja heittouistimen lisäksi me luotamme Helsingissä Tukkutorin kalaan ja Turun kauppahallissa Herkkunuottaan.

Näihin kukkosiin voisi varmaan käyttää myös kotimaista muikkua tai ahvenfileetä.

Kotimaisen kalan arvostus voisi olla paljon parempi ja hinnan halvempi. Surullista että kalastuselinkeino on Suomen rannikkoseuduilla valitettavasti vaan koko ajan vähenemään päin – kiitos mm harmaahylkeiden, jotka osaavat laittaa päreiksi pyydyksen kuin pyydyksen, mutta joka bandiittilauma on luonnonsuojelijoiden erityisessä suojeluksessa. Tulee siinä kalalle hintaa kun kalastaja jatkuvasti joutuu uusimaan pyydyksiä. Sitten siihen vielä kassilohen lisäksi kilpailevat tuotteet maapallon toiselta puolelta hintaan muutaman euron kilo, niin ei siinä paljoa suomalaisella kalalla ole mahdollisuuksia. Mutta jos marketin pakastealtaasta löytää suomalaista kalaa, se on todennäköisesti huomattavasti tuoreempaa kuin keskusliikkeen kautta kierrätetty filee, jolle on laskettu jopa kahden viikon myyntiaika…